Halikon kirkko

Entinen puukirkko

Halikossa on ollut kirkko ainakin jo 1300-luvun alkupuolella, todennäköisesti aikaisemminkin. Tämän vanhimman kirkon rakennusaineena on ollut ilmeisesti puu. Kirkon muodosta ei ole säilynyt mitään tietoja. Sijaintipaikka on ollut luultavasti kirkonmäki. Melko varmasti Joensuun kartanon omistanut Horn-suku on kustantanut ja rakennuttanut kirkon lahjoittamalleen maalle, ja sillä tavoin he saivat myös oikeuden valita seurakunnan papit.

Nykyinen kivikirkko

Kristinuskon saatua jalansijaa ensimmäisiin toimiin kuului kirkkojen rakentaminen. Halikon nykyinen kirkko on rakennettu noin vuonna 1440, harmaakivestä kaksilaivaiseksi pitkäkirkoksi, Joensuun kartanon omistajan Henrik Olavinpoika Hornin ja hänen puolisonsa toimesta. Uskomusten mukaan kirkko on rakennettu sovitustekona. Kirkko on pyhitetty Pyhälle Birgitalle.

Halikon kivikirkko edustaa tyypillistä Suomen keskiaikaista kirkkorakennustaidetta. Kirkko oli suorakulmion muotoinen, idästä länteen sijaitseva rakennus sakasteineen. Erikoispiirteenä on kaksilaivaisuus, mikä noudattaa vanhempaa 1300-luvun perinnettä. Halikon kirkko on ollut sekä seurakuntakirkko että paikallisen Joensuun mahtikartanon ja sen rälssimiesten kirkko. Kirkon vanhimpiin esineisiin kuuluu noin 1440-luvultä oleva puusta veistetty alttarikaappi. Kirkon sisällä ja hautausmaalla on Armfeltien ja Hornien sukuhautoja. Keskiajan kirkoissa oli runsaasti puuveistoksia alttareilla ja kalkkimaalauksia seinillä. Halikon keskiaikaiset holvit purettiin 1800-luvun alussa, mutta puuveistoksia on säilynyt. Vanha alttarikaappi oli alun perin kolmiosainen ja koristi nelikulmaista alttaria. Kaappi on valmistettu noin vuonna 1440 ja sen nykypäiviin säilynyt keskiosa esittää itämaan tietäjien tuloa Jeesus-lapsen luo. Myös keskiaikainen krusifiksi on jäljellä. 1700- 1800-lukujen vaihteessa kirkkoa ensin pidennettiin ja sitten rakennettiin ristisakarat. Myös vanha holvaus purettiin ja kirkon sisäosien ilme onkin lähinnä uusklassinen.

Kirkossa on kuitenkin myös vanhempaa esineistöä, keskiaikainen alttarikaappi ja barokkityyppinen alttarilaite. Väritys, saarnastuoli ja alttaritaulu kehyksineen ovat peräisin uusklassisen tyylin ajalta. Nykyisen kirkon katolla on ollut kattoratsastaja, joka on purettu vuonna 1707. Kirkossa tapahtui tulipalo aivan 1600-luvun alussa. Palon vaikutuksia ei tiedetä. Halikon kirkko on ollut hyvin ahdas 1700-luvun loppupuolella. Siksi kirkkoon on rakennettu vuonna 1799 uusi kuoriosa Joensuun kartanon omistajattaren Maria Katariina Armfeltin aloitteesta ja kustannuksella. 1800-luvun alun suurissa muutostöissä on purettu ja hävitetty paljon: alkuperäiset seinät, keskiaikaiset tiiliholvit ja –pylväät, vanha asehuone ja Vuorentaan hautakuori. Mutta paljon on rakennettukin: ennen kaikkea lautainen tynnyriholvi sekä pohjois- ja eteläsakarat. Uusi permanto on laskettu entistä 14 tuumaa entistä alemmaksi, ja sen työn yhteydessä on täytetty kirkkohaudat. Viimeksi kuluneen runsaan sadan vuoden aikana Halikon kirkossa on suoritettu huomattavia korjauksia.

Halikon kirkkoa ympäröi kirkkotarha, jota on laajennettu huomattavasti kirkkoon hautaamiseen loputtua 1800-luvulla, sen jälkeen kirkkotarhaa on käytetty hautausmaana. Laajennuksen seurauksena alettiin kirkkotarhan ympärille rakentaa harmaakivestä tehtyä aitaa. Vuosina 1813-1815 laajennuksien myötä oli tieltä poistettava pitäjänmakasiini. Samoihin aikoihin kirkkotarha sai kaunistukseksi puuistutuksia. Halikon kirkon kellotapuli on rakennettu vuonna 1773 puutapulin tilalle. Vuonna 1868 tapuli joutui aidan sisäpuolelle kirkon laajennettua. Suurimmat muutokset kirkkoon tehtiin vuosina 1813-1815, jolloin pitkäkirkko laajeni ristikirkoksi. Alttaripöytä on vuodelta 1799. Samana vuonna kirkon alttaritauluksi lahjoitettiin tuntemattoman tekijän öljymaalaus, Keihäänpisto. Urut ovat vuodelta 1851 ja ne ovat B. A. Thulen valmistamat. Vuonna 1879 J. A. Zachariassen korjasi ne perusteellisesti. Urut uusittiin vuonna 1971 33-äänikertaisiksi.

Suuren korjauksen yhteydessä hankitun uusklassisen saarnastuolin kirkkoon lahjoitti vapaaherra August Armfelt Wiurilasta. Kreivi Kustaa Maunu Armfelt rakennutti eteläisen sisäänkäynnin eteen neljä pylvästä, joita hänen isänsä K. M. Armfelt oli jo aikoinaan suunnitellut. Nämä pylväät aiheuttivat kuitenkin riitoja seurakuntalaisten ja Joensuun herran välille, koska seurakunta ei ollut halukas pitämään niitä kunnossa. Ne päätettiin poistaa vuonna 1887. Nykyään niiden tilalla on uusgoottilainen tiiliportaali. 1600-luvun alussa keskiajan lopulla rakennetussa kivikirkossa tapahtuneen tulipalon vaikutuksia ei tunneta. Samalla vuosisadalle Vuorentaan kartanon omistaja maaherra Arvid Horn rakennutti kirkon eteläseinien itäpäähän Vuorentaan kartanolle hautakuorin. Vuonna 1765 kuoriin suunniteltiin nuorille tarkoitetut penkit, kun kirkkohuone kävi liian pieneksi kasvavalle seurakunnalle. Hautakuori purettiin vuonna 1814. Aatelisvallan muistoja ovat myös kirkossa säilyneet Hornin, Mannerskjöldin ja Armfeltin sukujen hautausvaakunat.