eli ANNIKAINEN - TURUSEN NEITI
Annikka, porvarisneito, Lauri Uskisen ainoa lapsi ja paljon perijä itki. Hänen rakastettunsa ja rakastajansa, kunniallista sukua oleva saksalainen ja kesti, Thetmar, oli lähtenyt. Annikka uskoi, että mies olisi jäänyt ja nainut hänet uskonnon ja hyvien tapojen mukaan.
Kestillä oli laiva torin laiturissa ruuma ahdettuna täyteen vuotia ja kapakalaa. Laiva haisi niinkuin laivat haisevat keväisessä säässä. Kesti viskasi kannelle kalunsa ja tavaransa ja hävisi Annikkaan katsomatta. Hän sai mitä halusi ja sitten lähti.
Annikka, Turusen neiti, seisoi laiturilla verkahameessaan, uumillaan kultainen vyö ja raskas rahakukkaro. Tuuli ujelsi korvissa, repi hiukset nauhoista. Kestin laiva etääntyi, keinui alas jokea linnalle ja siitä merelle.
Annikka meni kotiinsa Uskisen taloon, kivikellarin päälle, hirsiseinien sisään, malkakaton alle. Hän kutsui luokseen Lastikka Veren- juoksuttajan: paha veri laskettiin pois Annikasta.
Uskisen ylpeä tytär nai vanhan raatimies Göpelin Lonin ja peri pian isänsä ja kohta myös miehensä. Annikka, varakas leski, omisti laivaosuuksia ja kävi kauppaa Tukholmaan ja kauemmaksikin.
Joskus, turhan tunnin kiltatuvassa istuttuaan Annikka Laurintytär Uskinen käveli torille, katsoi Auran virtaa, jossa kohtasivat Eurooppa ja erämaat, katsoi uutta siltaa torin puolelta Aninkaisten puolelle ja lauloi:
Kesät kestiä pitelin,
talvet juotin miestä jouten,
kesät syötin kellerihin,
talvet tammikammarihin,
kuukaudet kivikotihin.
Lihat ostin, leivät ostin,
voit ostin, oluet ostin,
kalat ostin kaikenlaiset
kalatsut kaheksanlaiset,
viidenlaiset viinat ostin,
kestin syödä, kestin juoda,
kestin kestiä piteä.
Kestittelin kestiäni,
ei tuo kesti kestäkänä,
kesti toivoi keseä...
Ällös tehkö toinen tyttö, kuin tein minä poloinen:
miehen mieltä noudattelin, miehen mieltä, kestin kieltä.
- - - - - - -
Annikaisen virsi on supisuomalainen tarina keskiajan kaupunkilaistytöstä. Turusen neiti esiintyy balladissa kaikkea muuta kuin nitistettynä naisihmisenä. Keneltäkään lupaa kyselemättä hän on muodostanut julkisen suhteen kestiin, saksalaiseen kauppiaaseen.
Hän on myös päättänyt pitää miehen, mutta kun se on mahdotonta, hän balladin mukaan surmaa miehen meren myrskyllä.
Runossa ei mainita Annikaisen vanhempia tai holhoojaa, joka komentaisi naimatonta neitoa. Ilmeinen poikkeus keskiajan suomalaisten naisten joukossa Annikainen kuitenkin on, jos ei mieleltään niin ainakin asemaltaan. Runosta voi päätellä, että hänellä on ollut melkoisesti varallisuutta.
Aurajoki
LINKKEJÄ
Lucia Olavintytär
