Dominikaanit eli saarnaveljet |
||
LINKKEJÄ:Dominikaaniveli
Johannes |
Dominikaanit eli saarnaveljet olivat yksi 1200-luvulla syntyneistä ns.
kerjäläisveljestöistä. Entisen luostareihin sulkeutuneen järjestelmän rinnalle
syntyi uusi liikkuvuuteen perustuva elämäntapa, jossa kerjäläisveljet kulkivat
kaupungista ja maasta toiseen saarnaten Jumalan sanaa ja eläen toisten almuista. He
seurasivat köyhinä köyhää Kristusta ja levittivät hänen sanomaansa. Dominikaanien veljeskunnan perustaja oli espanjalainen pyhä Dominicus (n. 1172-1221), joka loi järjestön vastustamaan kirkon piirissä noussutta harhaoppisuutta. Dominicuksen idea oli tehokkaalla opetustyöllä saada kataarien ja muiden kerettiläisten uhka väistymään kristikunnasta. Dominikaanien veljeskunnan leviäminen oli 1200-luvulla varsin nopeaa ja jo v. 1249 perustettiin dominikaanikonventti Turkuun, joka oli silloisen kristikunnan reuna-aluetta. Saarnaajaveljien tai mustien veljien, kuten heitä asunsa värin vuoksi kutsuttiin, ensisijainen päämäärä oli saarnaaminen ja sen kautta sielujen pelastaminen. He saarnasivatkin innokkaasti parannusta kaupunkilaisille ja kehottivat kristillisen moraalin mukaiseen elämään. He toimivat tavallisen kansan rippi-isinä ja neuvoantajina ja kaupunkien päättäjienkin tukimiehinä. Dominikaanien järjestö oli luonteeltaan hyvin oppinut ja se kannustikin veljiään opintielle. Kansankielillä saarnaaminen edellytti kieliopintoja ja maallikoiden ohjaaminen myös tarkkaa teologista koulutusta, jotta erilaiset harhaopit saataisiin kitketyksi pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Monet keskiajan merkittävimmistä oppineista nousivatkin dominikaanien riveistä. Heistä kuuluisin oli varmasti Tuomas Akvinolainen. |