Esihistoriallisella ajalla ihmiset uskoivat, että elämä jatkui kuoleman jälkeen melkein samanlaisena kuin maan päälläkin. Tästä syystä vainajan mukaan laitettiin erilaisia hauta-antimia, joita vainajan uskottiin tarvitsevan tuonpuoleisessa. Mies sai mukaansa aseensa ja nainen usein sirpin ja keritsimet.

Ensimmäiset merkit kristinuskon vaikutuksesta näkyivät rautakaudella, kun polttohautauksesta siirryttiin ruumishautaukseen ja haudat alettiin tehdä itä-länsi suuntaisiksi. Myös hauta-antimet jäivät vähitellen pois.

Keskiajalla hautajaisia edeltävänä iltana vainajan talossa pidettiin ruumiinvalvojaiset. Keskiaikaisen maanlain mukaan papin oli oltava läsnä ruumiinvalvojaisissa.

Keskiajalla vainajan hautaaminen arkussa oli harvinaista. Vain arvohenkilöt haudattiin arkkuihin kirkon lattian alle. Ruumis kiedottiin pesun jälkeen käärinliinoihin ja papin lukeman rukouksen ja vihkiveden pirskottamisen jälkeen ruumis haudattiin toisena tai kolmantena päivänä. Poikkeuksena ovat taas arvohenkilöt, jotka haudattiin juhlavaatteissaan.