MARRASKUU

Marraskuu tarkoittaa kuollutta ja elotonta kuukautta. Maa oli jäässä ja luonto käynyt talvilevolle, mikään ei kasvanut. Marraskuussa keskityttiin kehräämään verkkolankoja ja kutomaan pyydyksiä, sillä suurten nuottien piti olla valmiit Andreaksen päivään, 30. marraskuuta mennessä.

Pyhäinmiesten päivää vietettiin 1. marraskuuta marttyyrien muistoksi. Uskottiin, että aattoyönä pyhät miehet, nämä autuaat marttyyrivainajat, liikkuivat ympäri kaupunkia. Pyhäinmiestenpäivää seuraava päivä, vuonna 1300 keskiviikko 2. marraskuuta oli Sielujen päivä, joka oli omistettu kaikkien vainajien muistelemiseen. Saksalaiset muistelivat vainajiaan ja omaisiaan Itämeren etelärannan saksalaisissa kaupungeissa. Myös kaupungin suomalaisväestö oli suureksi osaksi muualta tullutta ja Sielujen päivänä he muistelivat vainajia, joista suuri osa lepäsi lähikylien mullissa.

Pyhän Katariinan muistopäivää vietettiin vuonna 1300 perjantaina 25. marraskuuta. Pyhä Katariina oli lampaiden, kehrääjien, kangas- ja villakauppiaiden ja köydenpunojien suojelija. Katariinan päivä olikin tärkein vuoden neljästä keritsemispäivästä. Katariinana kerittiin talteen hyvälaatuinen syysvilla, josta syntyivät parhaat langat ja kankaat.

Marraskuun 30. päivä oli apostoli Andreaksen muistopäivä. Andreas oli kalastajien suojelija, koska hän oli itsekin ollut ammatiltaan kalastaja. Andreaksen päivänä perustettiin talvinuottakunnat ja talvikalastuskausi alkoi. Kalastus oli turkulaisille hyvä ruuan lisä ja joillekin tuottoisa elinkeinokin, mutta varsinaiset suuret kalastuspitäjät olivat ulompana saaristossa.

NOVEMBER (fi. marraskuu)

November betyder död och livlös månad på finska. Marken var frusen och naturen hade gått till vintervila, inget växte längre. I november koncentrerade man sig på att spinna nätgarn och knyta fiskeredskap, för de stora notarna skulle vara klara före Andreasdagen, den 30 november.

Alla helgons dag hölls den 1 november till åminnelse av martyrerna. Man trodde att helgonen, de saligt hädangångna martyrerna, rörde sig i staden natten till alla helgons dag. Dagen efter alla helgons dag, onsdagen den 2 november år 1300, var alla själars dag, som tillägnades minnet av alla avlidna. Tyskarna i städerna vid Östersjöns sydkust ägnade då en tanke åt sina anhöriga och de hädangångna. Den finska befolkningen i städerna var till stor del inflyttad och höll alla själars dag till minnet av sina anhöriga, av vilka en stor del låg i jorden i byarna i närheten.

Sankta Katarinas åminnelsedag hölls år 1300 fredagen den 25 november. Katarina var fårens, spinnarnas, tyg- och yllehandlarnas samt repslagarnas beskyddare. Katarinadagen var den viktigaste av årets fyra fårklippningsdagar. Då klippte man och tog tillvara den fina höstullen som gav de bästa garnen och tygerna.

Den 30 november firades till åminnelse av apostel Andreas, som var fiskarnas beskyddare, eftersom han själv var fiskare. På Andreasdagen bildade man notlagen för vinterfisket och säsongen inleddes. Fisket gav Åboborna ett fint tillskott till födan och en bra utkomst för några, men de egentliga fiskesocknarna låg längre ut i skärgården.