JOULUKUU, TALVIKUU

Joulukuun nimi tulee kristikunnan suuresta juhlasta, joulusta, jota vietetään Kristuksen syntymän kunniaksi. Joulukuuta kutsuttiin pitkään talvikuuksi, koska se oli talven ensimmäinen kuukausi.

Joulukausi alkaa Tuomaan päivästä 21. joulukuuta, joka vuonna 1300 oli keskiviikko, ja jatkui yli vuodenvaihteen päättyen vuonna 1301 Knutin päivänä 7. tammikuuta. Täksi ajaksi julistettiin joulurauha, jolloin oli eleltävä sopuisasti ja tarpeettomia arkitöitä vältellen. Joulurauhan rikkomisesta seurasi ankaria rangaistuksia.

Joulunaika oli pitkä juhlapyhien sarja, johon kuului runsaasti messuja. Pitkän pimeän kauden päättymistä joulun juhlallisuuksiin ja notkuviin ruokapöytiin odotettiin myös sen vuoksi, että adventtiaika oli myös paastoaikaa.

Joulua edelsivät perusteelliset valmistelut. Satovuosi oli vasta päättynyt ja varastot olivat täynnä ruokaa, joten oli mahdollista herkutella runsaalla ruualla ja juomalla. Ruokapöytä pidettiin joulun pyhien ajan katettuna yötä päivää, ja siihen liittyykin edelleen tunnettu sanonta, että jouluna saa yölläkin syödä. Niinpä turkulaisetkin kodeissaan söivät mahansa täyteen ja hörppäsivät olutta päälle jouluyönä vuonna 1300. Jouluaamun messuun herättiin ani varhain. Uuden tuomiokirkon ensimmäiseen jouluaamun messuun saapuivat kaikki kynnelle kykenevät läheltä ja kaukaa.

Joulunajaksi asuinhuoneiden lattioille tuotiin olkia, jotka alun perin liittyivät hedelmällisyysmagiaan. Niiden avulla pyrittiin turvaamaan seuraava satovuosi. Keskitalven juhlan saatua kristillisen merkityksen katsottiin olkien edustavan myös Jeesuksen syntymäsijan pehmikkeitä.

DECEMBER (fi. joulukuu)

December har fått sitt namn efter kristenhetens stora högtid, julen (fi. joulu), som firas till minne av Kristi födelse. December kallades länge vintermånad, eftersom det var vinterns första månad.

Julen inleddes på Tomasdagen den 21 december, som år 1300 var en onsdag, och fortsatte över nyåret fram till Knuts dag, den 7 januari 1301. För hela den tiden utlyste man julfrid, som påbjöd att man levde fridsamt och undvek onödiga vardagssysslor. Brott mot julfriden gav stränga straff.

Jultiden var en lång serie helger, som inbegrep talrika mässor. Man såg fram emot julens festligheter och dignande bord, dels för att helgen avslutade den långa mörka perioden och dels för att adventstiden var fastetid.

Julen föregicks av grundliga förberedelser. Skördeåret hade nyss avslutats och lagren var fyllda med mat, så man kunde kalasa med mycket mat och dryck. Julbordet var dukat både dag och natt under helgen, och därav kommer ett talesätt som säger att man får äta även på natten vid jul. Det gjorde man också i hemmen i Åbo; man åt magen mätt och kolkade öl på julnatten år 1300. Man vaknade tidigt på juldagsmorgonen för att gå till mässan. Den första juldagsmässan i den nya domkyrkan lockade folk från när och fjärran.

Till julen strödde man halm på golvet i hemmen, vilket ursprungligen var en fruktbarhetsrit. Med det ville man trygga skörden nästa år. När midvinterfesten senare fick en kristlig innebörd tolkade man halmen som symbol för Jesusbarnets krubba.