HELMIKUU

Helmikuu saa nimensä kauniista talvisesta luonnonilmiöstä, jäähelmistä. Puiden oksille suojasäällä tiivistyneet vesipisarat jäätyvät helmiksi, kun alkaa taas pakastaa. Ensimmäiset suojasäät olivat usein helmikuussa. Sydäntalven ensimmäinen suoja pantiin myös vuonna 1300 tarkasti merkille, koska siitä laskettiin olevan 200 päivää rukiin tuleentumiseen. Helmikuussa hakattiin edelleen rakennus- ja tarvepuita sekä kudottiin kalanpyydyksiä.

Vuoden 1300 laskiaistiistai oli 23. helmikuuta. Siitä alkoi pääsiäiseen kestävä neljänkymmenen päivän paasto. Laskiaiseen liittyi monia naisten töihin liittyviä uskomuksia. Töitä, joihin liittyi kiertoliikettä, piti välttää. Kehruu esimerkiksi oli lopetettava, etteivät lampaat kesällä tulisi pyörötautisiksi. Laskiaisen ruokakulttuuriin liittyi uskomus siitä, että jos laskiaisena syötiin rasvaisia ruokia, siat lihoisivat ja lehmät lypsäisivät tulevana kesänä hyvin. Laskiaistiistain merkittävin seremonia oli mäenlasku, jonka merkeissä erityisesti naiset ja lapset kokoontuivat kilvoittelemaan. Se, joka laski pisimmälle saisi kesällä kasvatettua pisimmät pellavat. Turkulaisilla ei ainakaan ollut mäistä puutetta, ja Turkua ympäröiviltä kukkuloilta kuuluikin tuolloin yhteinen ilakointi.

Ensimmäisenä kevätpäivänä pidettiin Apostoli Mattiaan mestauksen muistopäivää, 24. helmikuuta. Silloin vietettiin Talvi-Mattia. Säätila oli vuodesta 1297 ollut alkuvuosikymmeneen verrattuna mukavan lenseä ja turkulaiset odottivatkin jo toiveikkaina kesää ja uuden tuomiokirkon vihkimistä. Vuonna 1300 tuo ensimmäinen kevätpäivä osui keskiviikkoon, jolloin vietettiin myös karkauspäivää sekä ensimmäistä pääsiäisen paastopäivää, tuhkakeskiviikkoa.

FEBRUARI (fi. helmikuu)

Det finska namnet på februari kommer från ordet pärla (fi. helmi) och härstammar från ett vackert vinterfenomen i naturen, ispärlor. De vattendroppar som bildas på trädens grenar vid töväder fryser till pärlor, när det fryser på igen. De första tövädersdagarna var ofta i februari. Man fäste stor uppmärksamhet vid vinterns första töväder, så även år 1300, eftersom man räknade att det var 200 dagar tills rågen mognade. I februari högg man fortsättningsvis byggnads- och gagnvirke samt knöt fiskeredskap.

Fastlagstisdagen inföll år 1300 den 23 februari. Då började den fyrtio dagar långa fastan fram till påsk. Fastlagen förknippades med många föreställningar om kvinnoarbete. Man skulle undvika allt arbete med roterande rörelser. Man slutade till exempel spinna, för att inte fåren skulle bli sjuka på sommaren. Man föreställde sig att fet mat i fastlagen skulle göra svinen feta och korna skulle ge bra mjölk på sommaren. Den viktigaste ceremonin på fastlagstisdagen var kälkåkningen, som speciellt lockade kvinnorna och barnen till tävlan. Den som rände längst skulle få det längsta linet på sommaren. Åboborna hade i alla fall ingen brist på backar och från kullarna runt staden hördes stoj och glam.

Den 24 februari hölls till åminnelse av apostel Mattias avrättning och ansågs vara den första vårdagen. Man firade då Matsmässa. Väderleken hade från 1297 varit behagligt mild i jämförelse med början av decenniet och Åboborna väntade redan hoppfulla på sommaren och invigningen av den nya domkyrkan. År 1300 inföll denna första vårdag på en onsdag, som samtidigt var skottdag och första dagen i fastan, askonsdag.