MAALISKUU

Maaliskuun nimi tuli siitä, että silloin odotettiin lumen alta paljastuvaa ensimmäistä maaläikkää, joka yleensä ennemmin tai myöhemmin tulikin näkyviin.

Maaliskuu oli ensimmäinen kevätkuukausista. Kevätpäivän tasaus oli 12. maaliskuuta, Gregoriuksen päivänä, joka vuonna 1300 oli lauantai. Aurinko lämmitti päivisin jo mukavasti ja räystäät tippuivat.

Lämpiminä päivinä aloiteltiin rannassa jo Turussa talvehtineiden laivojen kunnostusta. Saksalaiset kauppiaat eivät kuitenkaan koskaan väsyneet ihmettelemään Suomen pitkää talvea. Samaan aikaan kotona Saksassa kukkivat jo kevätkukat!

Maaliskuuta hallitsi pitkä pääsiäistä edeltävä paasto, joka oli alkanut helmikuussa. Töiden osalta oltiin vielä pihan piirissä, naiset tekivät monenlaisia käsitöitä, miehet kunnostivat tarvekaluja kesän töihin. Paaston aikana syötiin vain kalaa ja kasviksia. Paaston aikana myös henki ja sielu puhdistuivat ja näin valmistauduttiin pääsiäisen suureen ilosanomaan.

Paitsi pääsiäistä edeltävää 40 arkipäivän jaksoa, paasto oli muutenkin tärkeä osa keskiaikaisen ihmisen elämää. Paastopäiviä oli useita ympäri vuoden. Periaatteessa kaikki keskiviikot olivat paastopäiviä, joista kunakin vuodenaikana yksi muita tärkeämpi paastokeskiviikko, himmurtai. Kevään himmurtai oli laskiaisen jälkeinen tuhkakeskiviikko 24. helmikuuta, kesähimmurtai oli Helluntain jälkeisenä keskiviikkona, 1. kesäkuuta, syksyn himmurtaita vietettiin Ristinpäivän jälkeisenä keskiviikkona 14. syyskuuta. Talven himmurtai oli Lucianpäivän jälkeinen keskiviikko 14. joulukuuta. Myös joidenkin pyhimysten muistopäivät olivat paastopäiviä. Paaston lisäksi päiviin kuului tavallista enemmän rukoilemista ja messussa käymistä.

Linnalla olevaan leiriin alkoi pikku hiljaa kerääntyä sotaväkeä. Miehiä koottiin marski Torgils Knuutinpojan johtamaa, Novgorodia vastaan suunnattua sotaretkeä varten. Ruotsista tulisi heti jäiden lähdettyä sotalaivasto, joka osallistuisi operaatioon. Kenties tällä kertaa novgorodilaiset saataisiin lyötyä sinne, mistä olivat alun perin tulleetkin, pois sotkemasta Itämeren kauppaa ja muita asioita, tuumivat asioista perillä olevat turkulaiset.

MARS (fi. maaliskuu)

Namnet på mars kommer från det, att man väntade den första barmarken sticka fram ur snön, vilket vanligen skedde förr eller senare i denna månad (fi. maa = mark, jord). Mars var den första vårmånaden. Vårdagjämningen inföll den 12 mars, på Gregoriusdagen, vilket år 1300 var en lördag. Vårsolen värmde skönt om dagarna och det droppade från taken. Varma dagar började man vid åstranden sätta i skick de fartyg som övervintrat i Åbo. De tyska handelsmännen slutade aldrig förundra sig över den långa finska vintern. Vid denna tid blommade det redan hemma i Tyskland!

Mars dominerades av den långa fastan, som hade börjat i februari och varade ända fram till påsk. Den här tiden arbetade man på gårdsplanen, kvinnorna med många olika handarbeten, männen med att sätta bruksföremålen i skick till sommaren. Under fastan åt man bara fisk och föda ur växtriket. Under fastan renades även själen och man förberedde sig för påskens stora glädjebudskap.

Fastan var en viktig del av den medeltida människans liv. Förutom de fyrtio dagarna fram till påsk hade man ett flertal fastedagar under året. I princip var varje onsdag fastedag och varje årstid hade en onsdag som var viktigare än de andra, imburdagen. Vårens imburdag inföll på askonsdag efter fastlagstisdagen, den 24 februari, sommarens imburdag inföll på onsdagen efter pingst, den 1 juni, höstens imburdag firades onsdagen efter det heliga korsets dag, den 14 september och vinterns imburdag var onsdagen efter Luciadagen, den 14 december. Även dagar som firades till åminnelse av helgon var fastedagar. Förutom att man fastade hörde det till att man bad mer än vanligt och gick i mässan.

I lägret vid kastellet började krigsmän samlas. Mannarna mobiliserades för marsk Torgils Knutssons krigståg mot Novgorod. Den krigsflotta som skulle delta i operationen skulle komma från Sverige så snart isen gått. Den här gången skulle man kanske lyckas slå novgoroditerna och skicka dem dit där de hörde hemma, undan och ur vägen för Östersjöhandeln och annat, resonerade insatta Åbobor.