HEINÄKUU

Heinäkuu oli sydänkesän kuukausi. Nimi tulee heinänteosta, joka aloitettiin Margaretan päivän, 13. heinäkuuta, tienoilla. Riimusauvassa oli tässä kohtaa haravan kuva. Heinäkuun 13. päivä oli myös keskikesän päivä. Vuonna 1300 tuo merkkipaalu osui keskiviikoksi.

Jakobin päivää 25.heinäkuuta vietettiin Apostoli Jakobin muistoksi. Päivään liittyi monia uskomuksia heinänteon päättymisestä ja puintikauden alkamisesta. Kesä alkoi kääntyä syksyksi ja sisävedet kylmetä. Vielä nykyäänkin tunnetaan sanonta Jaakosta, joka heittää kylmän kiven veteen.

Olavin päivää 29. vietettiin Norjan sittemmin pyhimykseksi julistetun kuninkaan, Pyhän Olavin kuoleman muistopäivänä. Olavin päivää pidettiin ensimmäisenä syyskesän päivänä. Pyhä Olavi oli kansan keskuudessa suosittu pyhimys. Hänen muistopäivänsä oli erittäin pyhä päivä, eikä silloin saanut tehdä mitään työtä. Olavin päivässä oli piirteitä myös pakanuuden aikaisesta sadonkorjuujuhlasta.

Olavin päivänä heinänteko oli käynnissä, mutta vilja ei vielä ollut tuleentunut niin, että sitä oltaisiin voitu alkaa korjata. Huonoina vuosina kauppiaat toivat viljaa laivoillaan Itämeren etelärannikolta asti. Sitä hankkivat ne, joilla oli varaa ja muut vetivät vyötä tiukemmalle. Aika juuri ennen elonkorjuun alkua olikin aikaa, jolloin sanottiin hampaiden olevan käyttämättöminä vaarassa joutua naulaan.

Turkulaistenkin korviin kantautui uutisia Torgils Knuutinpojan johtamasta ruotsalaisesta sotalaivastosta, joka oli alkukesästä matkannut kauas itään. Nyt sinne, mahtavan Nevajoen suistoon, rakennettiin linnoitusta, jonka tarkoituksena oli estää novgorodilaisilta pääsy Itämerelle. Asioista perillä olevat turkulaiset olivat tyytyväisiä sotaretken tähänastisiin saavutuksiin. Oli hyvä, että Novgorodilaisten portti Itämerelle oli tukittu - saataisiin elellä rauhassa, ilman enempiä yllätyksiä.

JULI (fi. heinäkuu)

Juli var högsommarmånaden. Det finska namnet kommer från ordet hö (fi. heinä), som man började bärga omkring Margaretadagen, den 13 juli. Runstaven hade här en bild av en harv. Den 13 juli var också högsommarens märkesdag. År 1300 inföll denna milstolpe på en onsdag.

Jakobs dag den 25 juli firades till apostel Jakobs minne. Dagen förknippas med många föreställningar om slutet på höbärgningen och början på tröskningen. Sommaren började gå mot höst och sjövattnet började svalna. Än idag känner man ett ordspråk som talar om att Jakob kastar en kall sten i vattnet.

Olavs dag den 29 juli firade man till minne av den norske kung som senare helgonförklarades, Sankt Olav. Olavs dag ansågs vara den första sensommardagen. Sankt Olav var ett omtyckt helgon bland folket och hans minnesdag var en mycket helig dag, då man inte fick arbeta. Olavsdagen hade även drag av skördefest från hednisk tid.

På Olavsdagen var höbärgningen i full gång, men säden var ännu inte tillräckligt mogen för att skördas. Dåliga år kunde handelsmännens skepp komma med säd ända från Östersjöns sydkust. De som hade råd köpte säd, de andra drog åt svångremmen. Man sade att tänderna kunde hängas upp på en spik, för man hade så lite användning för dem under tiden strax innan skörden.

Åboborna nåddes av nyheten om att den svenska krigsflotta som leddes av Torgils Knutsson skulle ha färdats långt österut under försommaren. I deltat till den mäktiga floden Neva höll man på och byggde en befästning som skulle hindra Novgorod från att nå ut till Östersjön. De välunderrättade Åboborna var nöjda med expeditionens resultat hittills. Det var bra att Novgorods port till Östersjön stängts - då kunde man få leva i fred, utan större överraskningar.