SYYSKUU

Syyskuun nimi tulee syksystä, jonka syyskuu aloittaa. Syyskuu oli juurikkaiden noston, syyskynnön ja pelto-ojien puhdistamisen aikaa. Myös marjojen keruu ja säilöminen oli edelleen ajankohtaista, samoin sieniä kerättiin ja säilöttiin talvisen ruuan jatkeeksi joko kuivaamalla tai suolaamalla. Suola oli kallista tuontitavaraa Lyypekistä asti ja sitä käytettiin säästeliäästi.

Syyskuussa kauppiaat ottivat vastaan viimeisiä laivoja ja lähettivät viimeisiä lasteja matkaan. Syyspäivän tasaus oli maanantaina 12. syyskuuta. Silloin yö ja päivä olivat yhtä pitkät ja joulua kohti päivät vain lyhenisivät ja yöt pitenisivät.

Syyskuun tärkeitä merkkipäivä olivat Marian syntymäpäivä 8. syyskuuta ja Pyhän Ristin päivä 14. syyskuuta. Apostoli Matteuksen muistopäivänä eli Syys-Mattina, 21. syyskuuta, oli nauriiden nosto lopuillaan ja herkuteltiin naurishaudikkailla. Töiden osalta oltiin kaiken kaikkiaan siirtymässä pellolta pihan piiriin, puitiin riihiä ja valmisteltiin paikkoja talvikuntoon. Syys-Mattina alkoi myös teurastuskausi, joka teetti naisväellä paljon työtä, kun kaikki ruhon osat oli käytettävä tarkoin hyväksi ja säilöttävä talteen talven varalle.

Syyskuun huomattavin merkkipäivä oli arkkienkeli Mikaelin päivä, joka oli vuonna 1300 torstai, 29. syyskuuta. Se oli sadonkorjuun päätepiste. Siihen lopetettiin myös karjan laiduntaminen ja navettakausi alkoi. Aitat olivat täynnä ruokaa ihmisiä varten ja ladoissa oli heiniä eläinten talvirehuksi. Oli aika asettua talviteloille. Turkulaiset valmistautuivat uuteen talveen, josta ei koskaan etukäteen tiennyt, millainen siitä tulisi.

Mikaelin päivää seurasi palvelusväen vapaaviikko ja sen jälkeen mahdollinen muutto uuteen palveluspaikkaan. Turkuunkin saapui uutta palvelusväkeä ympäröivältä maaseudulta.

SEPTEMBER (fi. syyskuu)

September har fått sitt namn av att månaden inleder hösten (fi. syys = höst). September var tiden när man tog upp rotfrukter, gjorde höstsådden och rensade åkerdiken. Det var fortfarande aktuellt med att plocka och konservera bär, likaså svampar, som man torkade eller saltade för att på vintern använda som tillsats till maten. Salt var en dyr vara som importerades ända från Lübeck och man använde det sparsamt.

I september tog handelsmännen emot de sista fartygen och sände iväg de sista lasterna. Höstdagjämningen inföll måndagen den 12 september. Då var dagen och natten lika långa och fram till jul skulle dagarna bli allt kortare och nätterna längre. Viktiga märkesdagar i denna månad var Marias födelsedag, den 8 september, och det heliga korsets dag, den 14 september. Vid apostel Matteus minnesdag, den 21 september, höll man på att bli klar med rovupptagningen och man kalasade med glödstekta rovor. Arbetet höll allt som allt på att flytta från åkern till gården, man tröskade i rian och ställde allt i ordning till vintern. Matteusdagen inledde även slaktperioden, som gav kvinnfolket mycket arbete, eftersom man noga tog till vara alla delar av djuren och konserverade dem för vintern.

Den mest framträdande märkesdagen i september var ärkeängeln Mikaels dag, som år 1300 var torsdagen den 29 september. Den utgjorde slutpunkten för skördetiden. Då upphörde även betet för boskapen och fähussäsongen vidtog. Bodarna var fulla med mat för människorna och i ladorna fanns hö till vinterfoder för djuren. Det var dags att lägga upp för vintern. Åboborna förberedde sig för den kommande vintern, men man kunde aldrig veta hurdan den skulle bli.

Efter Mickelsmäss följde en ledig vecka för tjänstefolket och eventuellt flyttning till nytt tjänsteställe. Till Åbo kom också nytt tjänstefolk från den omgivande landsbygden.