Lakitekstejä Ruotsista
-  johon myös Suomi kuului

kuninkaankaari

naimiskaari

perintökaari

maakaari

rakennuskaari

kauppakaari

rauhavalankaari

törkeittein asiain kaari

tahallisen tapon kaari

tahallisen haavoittamisen
kaari

varkaankaari

Takaisin alkuun

Takaisin alkuun

Takaisin alkuun

Takaisin alkuun

Takaisin alkuun

Takaisin alkuun

LINKKEJÄ
Näin ajateltiin keskiajalla

Kristoffer Kuninkaan maanlaki koko teksti

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, kuninkaankaari

Siltä, joka puhuu kuninkaasta tai yhdestä tai useammasta kuninkaan neuvonantajasta sellaista, mikä loukkaa heidän kunniaansa tai mainettaan, eikä voi sitä täysin todeksi näyttää, ja kuusi hyvämaineista miestä, jotka ovat sen kuulleet, todistavat sen, katkaistakoon kaula. Jos hän puhuu muita herjaavia sanoja, jotka eivät loukkaa kunniaa tai mainetta, maksakoon sakkoa neljäkymmentä markkaa tai olkoon kuninkaan vankilassa yhden kuukauden ja syököön vettä ja leipää.

Tällä tavalla tulee rälssimiesten palvella kuningastaan: Sillä, joka haluaa saada tilansa verovapaaksi, olkoonpa hän ritari tai asemies, tekemättä kenenkään kohdalla poikkeusta, on oltava niin hyvä hevonen, että se on hyvin neljänkymmenen ruotsinmarkan arvoinen; parempi, mutta ei huonompi, ja lisäksi vartalon ja säärien suojaksi täydet aseet, jättämättä pois mitään, millä kelpo mies voi puolustautua.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, naimiskaari

Jos mies tahtoo pyytää itselleen vaimoa, menköön neidon naittajan ja lähimpien sukulaisten luokse ja esittäköön pyyntönsä. --- Kun mies tahtoo kihlata vaimon, on saapuvilla oltava neidon naittaja ja neljä todistajaa: kaksi miehen puolelta ja kaksi naisen puolelta; silloin on laillisesti kihlattu.---Sitten kun nainen on laillisesti kihlattu, kuuluttakoon sen pitäjän pappi, jossa nainen asuu, naimisiinmenosta kolmena sunnuntaina ja vihkiköön hänet sitten vapaasti. Jos sulhanen makaa naisen ennen vihkimistä, maksakoon piispalle sakkoa kolme markkaa. Jos kihlautuneet siittävät lapsia toistensa kanssa, ne lapset ovat aviolapsia.

Sitten kun mies ja vaimo ovat naimisissa ja ovat yhdessä maanneet yön, on mies vaimonsa oikea edusmies, ja hänen tulee kantaa ja vastata vaimonsa puolesta. Antakoon mies sitten vaimolleen huomenlahjat. Ritari antakoon vaimolleen huomenlahjaksi neljäkymmentä täysipitoista markkaa Ruotsin painon mukaan, ei enempää. Tavalliset rälssimiehet antakoot kymmenen täysipitoista markkaa. Talonpoika, vakinaisesti asuva, antakoon kolme markkaa Ruotsin rahaa. Irtain mies yhden markan rahaa.----Jos joku antaa enemmän kuin nyt on sanottu, älköön sillä olko voimaa, vaan tuomittakoon hänen kuolemansa jälkeen liika takaisin perillisille, ja tuomittakoon lisäksi kuninkaalle yksinomaissakkona neljäkymmentä markkaa. Huomenlahjaa annettaessa tulee olla saapuvilla kaksitoista miestä vahvistajina ja kolmantenatoista se, joka johtaa puhetta. Älköön huomenlahjaa annettako muulloin kuin oikeana hääpäivän jälkeisenä päivänä.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, perintökaari

Jos mies tai vaimo kuolee ja heiltä jää lapsia: poika ja tytär, periköön poika kaksi osaa ja tytär kolmannen osan. Ja saakoot pojan lapset perintöä samoin kuin poika ja tyttären lapset samoin kuin tytär, siitä riippumatta, elääkö joku sisaruksista vai ei.

Äidin on elätettävä aviotonta lastaan siihen asti, että se on kolmen vuoden ikäinen. Sitten elättäköön sitä isä siihen asti, että se on seitsemän vuoden ikäinen. Kuitenkin tulee molempien huolehtia lapsesta siihen asti, että se on seitsemän vuoden ikäinen. Nyt palkataan lapselle kasvatusäiti, ja lapsi vahingoittuu huonosta hoidosta. Silloin tulee piispan tutkia, kenenkä on lapsen vuoksi paastottava.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, maakaari

Nyt haluaa joku myydä perintönä saamansa maan. Hänen on silloin kolmilla kihlakunnan käräjillä laillisesti tarjottava sitä sukulaistensa lunastettavaksi: isänpuoleista perimysmaata isänpuoleisille sukulaisille ja äidinpuoleista perimysmaata äidinpuoleisille sukulaisille. Olkoon sitten sukulaisilla yö ja vuosi aikaa ostaa se maa. Elleivät nämä yön ja vuoden aikana osta, on miehellä valta myydä maa kenelle hän haluaa; älköötkä sukulaiset tämän jälkeen milloinkaan nostako kannetta siitä maasta.

Älköön mies myykö vaimonsa maata, paitsi jos nämä tapaukset siihen pakottavat: jos ulkomaalainen sotajoukko, pakanallinen tai kristitty, tunkeutuu maahan ja ottaa miehen tai vaimon vangiksi ja vie heidät pois ja kotiin tulee sanomia, että mies tai vaimo pyydetään lunastamaan. Nyt ei ole muuta kuin vaimon maata. Myyköön mies silloin hänen maata ja lunastakoon vaimonsa. Samoin myyköön vaimo miehensä maata ja lunastakoon miehensä, jos tämä on vankina. Nyt kohtaa heitä nälänhätä ja he haluavat myydä maata elannokseen. Jos kummallakin on maata, myytäköön kaksi osaa miehen maata ja kolmasosa vaimon maata. Nyt ei mies omista maata eikä irtainta omaisuutta; myyköön silloin vaimonsa maata kuuden markan arvosta vuodessa, mutta ei enempää. Tehtäköön tämä kauppa laillisesti käräjillä, ja ilmoittakoot mies ja vaimo, mikä hätä heidät siihen pakottaa. 

Jos mies karkaa vaimonsa luota tai vaimo miehensä luota, tai jos mies lähtee pyhiinvaellusretkelle, niin tarvitsevat lapset ja kotiinjäävä elantoa. Olkoon kotiinjäävällä oikeus myydä elannokseen sellaista irtainta omaisuutta kuin hän haluaa. Olkoon se, mitä vaimo tällaisessa tapauksessa tekee, yhtä luja ja yhtä pätevä kuin se, mitä mies tekee, ja menköön miehen omaisuudesta kaksi osaa ja vaimon omaisuudesta kolmasosa. Kaikki, mitä mies ja vaimo avioliittonsa aikana myyvät tai ostavat, on heidän yhteistä omaisuuttaan.

Jos mies tai nainen tulee vanhaksi tai sairastuu, tulee lasten ylläpitää ja elättää häntä hänen kuolinpäiväänsä saakka, omistakootpa nämä enemmän tai vähemmän.---Vanhimman lapsen tulee häntä ensin elättää ja ylläpitää ja sitten kunkin ikäjärjestyksessä.----Ellei ole lapsia, olkoon sukulaisista sama laki kuin nyt on sanottu. Sen tulee olla lähin häntä elättämään, joka on lähin perintöön, jos hän olisi kuollut.----Olkoot perilliset velvolliset, mikäli kykenevät elättämään isää ja äitiä, jos nämä köyhtyvät tai tulevat vanhaksi, olkoonpa näillä omaisuutta tai ei. Poika tai tytär, joka kieltäytyy elättämästä isäänsä tai äitiänsä, maksakoon sakkoa kolme markkaa jokaiselta vuodelta; sakot ottakoon oikea asianomistaja.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, rakennuskaari

Nyt menee talonpoika vainioaitaukseen kylvövakkansa kanssa. Kaikkien kyläläisten on tukittavaaita sioilta, ennen kuin kylvövakka tuodaan vainiolle.

Kaikkien aitojen tulee olla kunnossa vapunpäivänä. Elleivät ne ole, maksettakoon sakot.----Olkoon syysrukiista sama laki: aitojen on oltava tukittuina sioilta Matinpäivänä ja kunnossa Mikonpäivänä.

Jos talonpoika pestaa miehen tai naisen ja antaa heille pestirahan tai jos he rupeavat hänen ruokiinsa, ja jos he sitten eroavat hänestä ennen palveluskauden päättymistä, antakoot talonpojalle takaisin pestirahan ja niin paljon palkkaa kuin tämä oli heille luvannut.----Vuodessa tulee olla kaksi palveluskautta: toinen helluntaista Martinpäivään, toinen siitä helluntaihin. Olkoot palkolliset määräpäivien välissä vapaana seitsemän vuorokautta, eikä kauempaa. Sitten tulee heidän ottaa pesti. Jokaisen, jolla on omaisuutta vähemmän kuin kolme markkaa, tulee mennä palvelukseen. Joka pitää heitä luonaan sen jälkeen kun heille on tarjottu palkkaa tai pestirahaa eivätkä he tahdo ottaa sitä vastaan, maksakoon sakkoa kolme markkaa. Jolla on omaisuutta kolme markkaa tai enemmän eikä tahdo mennä palvelukseen, maksakoon veroa puolet siitä mitä talonpoika maksaa.

Talonpoika tai lampuoti, jolla ei ole kasvamassa neljänkymmenen salon humalisto, maksakoon sakkoa kolme Ruotsin äyriä vuodelta.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, kauppakaari

Jos joku ostaa toiselta kaviollisen tai sorkallisen eläimen, varrellisen aseen tai vaatteeksi leikatun kankaan, kulta- tai hopeaesineen, lukollisen ja ovellisen rakennuksen, ne on ostettava kaupanvahvistajan ja todistajien läsnäollessa.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, rauhavalankaari

Jos joku makaa naisen väkisin ja hänet saadaan kiinni verekseltä ja kaksitoista miestä todistaa, on kihlakunnan tuomarin heti pyällettävä arpakapula ja kutsuttava kokoon käräjät ja tuomittava mies miekalla mestattavaksi; älköön lykätkö sitä tuonnemmaksi.

Jos joku tappaa toisen tai haavoittaa häntä tai lyö verinaarmun tai mustelman käräjillä tai itse kirkossa, hän on rikkonut rauhavalan, paitsi jos teko on tullut tapaturmasta; sillä siellä tulee kaikilla olla rauha.

Joka täyttä väkivaltaa käyttäen ryöstää toiselta irtainta omaisuutta, minkälaista tahansa, puolen markan arvosta tai enemmän ja hänet saadaan kiinni verekseltä, hänet on vietävä käräjille ja annettava kihlakunnan lautakunnan todistaa, että hän on täysi ryöstäjä. Jos se näin todistaa, hänet on käräjillä tuomittava miekalla mestattavaksi.----Jos hän ryöstää kolmen äyrin arvosta tai enemmän, mutta vähemmän kuin puolen markan arvosta, ja sitä täysien todisteiden perusteella vaaditaan häneltä kanteella tai häntä siitä syytetään, eikä hän voi puolustautua kuuden vakinaisesti asuvan miehen kanssa, maksakoon sakkoa kaksikymmentä markkaa.----Nyt oleskelee joku metsässä tai laivassa tai muussa paikassa ja rupeaa ryöstämään. Jos hän ryöstää vähän tai paljon ja se tulee yleisesti tunnetuksi, saa jokainen vapaasti ottaa kiinni hänet ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan samassa joukossa ja seurassa, ja viedä heidät käräjille. Siellä on nimitettävä kihlakunnasta kaksitoista miestä, joiden on tutkittava se juttu. Jos havaitaan, että rikos on yleisesti tunnettu, on kihlakunnan tuomarin tuomittava miekalla mestattavaksi kaikki, jotka olivat siinä joukossa ja seurassa.----Jos havaitaan, että he tapauksen yhteydessä ovat maalla tai vesillä ottaneet jonkun hengiltä, teilattakoon heidät. Joka tieten tahtoen antaa tällaisille miehille majaa tai heitä suojelee, olkoon yhtä rikollinen kuin he. Tällaisia kutsutaan ryöväreiksi ja merirosvoiksi.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, törkeittein asiain kaari

Jos tapahtuu niin pahasti, että joku ihminen surmaa itsensä, miten se tapahtuneekin, hänet on vietävä metsään ja poltettava roviolla; mutta jos on yleisesti tunnettua, että hän oli ensin tullut niin mielipuoleksi, ettei hän osannut varoa mitään vaaraa, kaivettakoon hänet maahan kirkkomaan ulkopuolelle.

Jos mies poistuu laillisesti naimansa vaimon luota ja laillisesti kihlaa itselleen toisen naisen ja makaa tämän, ja hänen aikaisemmin lain mukaan saamansa vaimo on elossa, ja tämä näytetään toteen selvien todistusten ja kirkon lain perusteella, menettäköön henkensä. Samoin nainen, jos hän näin tekee. Mies on mestattava ja nainen pantava elävältä maahan.

Jos mies noituu miehen tai naisen, tai nainen naisen tai miehen, niin että nainen tai mies siitä kuolee, menettäköön sellaisesta teosta henkensä. Mies on teilattava ja nainen poltettava.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, tahallisen tapon kaari

Jos tapetun miehen lähin perillinen tulee vuorokauden kuluessa ja vihapäissään ilman tuomiota, tappaa tappajan, maksakoon sakot ja paastotkoon niin kuin muukin tappaja, mutta älköön paetko maakunnasta älköönkä menettäkö henkeään, vaan maksakoon sakkoa kuninkaalle kahdeksan aurtuaa ja kolmetoista markkaa, ja samoin kihlakunnalle.

Jos pappi tai muu pappismies tappaa maallikon, ottaa piispa silloin kuninkaan osuuden sakoista, ja kuolleen perilliset ottavat asianomistajan osuuden ja tuomiokirkko kihlakunnan osuuden.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, tahallisen haavoittamisen kaari

Koska jumala on antanut vaimon miehelle avuksi ja alamaiseksi, mutta ei kuitenkaan orjaksi ja jalkajakkaraksi, tulee kummankin rakastaa toistaan: vaimon miestä päänään ja miehen vaimoa jäsenenään. Ja sen tähden jos mies vihasta tai pahuudesta, juovuksissa tai toisen naisen vuoksi, jota hän rakastaa, lyö vaimonsa siniseksi tai veriseksi, rammaksi tai raajarikoksi, on näistä kaikista maksettava kaksinkertaiset sakot, ja vaimon lähimmät sukulaiset olkoot siinä asianomistajana. Jos mies kohtuullisesti kurittaa häntä hänen rikkomuksensa vuoksi, miehen ei tarvitse maksaa sakkoa. Tutkikoot kihlakunnanlautakunta ja naapurit, mikä siinä on totuus.

Kuningas Kristofferin maanlaki 1442, varkaankaari

Paras asia, joka talonpojalla on taloudessaan, on hänen laillinen vaimonsa. Joka hänet talonpojalta varastaa, on pahin ja suurin varas. Ja sen tähden se, joka houkuttelee talonpojan vaimon ja karkaa tämän kanssa ja saadaan kiinni verekseltä, on vietävä käräjille ja tuomittava ja hirtettävä muiden varkaiden yläpuolelle. Ellei talonpoika tahdo suoda vaimolleen henkeä, vietäköön vaimokin käräjille ja tuomittakoon elävältä haudattavaksi.

Jos joku varastaa kultaa, hopeaa, käteistä rahaa, hevosen, vaatteita, aseen tai mitä tahansa tavaraa, jonka arvo on enemmän kuin puoli markkaa, ja hänet saadaan kiinni itse teosta ja varastettu omaisuus saadaan hänen hallustaan, hänet on sidottava ja vietävä käräjille ja annettava siellä todistaa, niin kuin ennen on sanottu, ja otettava tuomio ja annettava hirttää hänet; mutta älköön hänen rikoksestaan maksettako sakkoja älköönkä hänen irtainta omaisuuttaan jaettako.

Jos joku kaataa toisen puutarhasta omenapuun tai muun hedelmäpuun, maksakoon sakkoa kolme markkaa. Jos hän katkaisee hedelmäpuusta oksan, maksakoon sakkoa kuusi äyriä, jos hänet todistajien kanssa siitä tavataan.

Kyllikki Männikkö