Lapsen syntymä

Lapsen syntymä keskiajalla oli riemullinen tapahtuma. Äidit hellittelivät lapsiaan näiden ensimmäisistä elinkuukausista lähtien. Lapsen kuolema tai sairaus ja jopa pelkkä ero lapsesta aiheuttivat vanhemmille, etenkin äidille, tuskaa ja kärsimystä. Tyttären kuolemaa surtiin yhtä paljon kuin pojankin. Sairaat vauvat kastettiin oikeaan uskoon ennen kuolemaa niin että heillä olisi parempi tuonpuoleinen elämä.

Lapsista

Lapset olivat keskiaikaisille perheille tärkeitä. Keskiaikaisen lapsen elämää ei kuitenkaan voi ihannoida sillä yhteisöt olivat väkivaltaisia ja kulkutaudit riehuivat rajoitta. Kirkko loi moraaliset elämäntavat ja rangaistukset mutta ei silti painottanut vanhempien tai vanhemmuuden merkitystä eikä lapsen hyvinvointia. Vanhemmilla oli kuitenkin velvollisuuksia lapsia kohtaan jolloin voidaan puhua lasten hoidon traditiosta ja miten vanhemmat sijoittivat lapsiinsa rahallisia ja henikisiä voimavarojaan niin kuin nykyaikanakin.

Lastenhoitoa

Lapsen murhat olivat yleisiä Ranskassa keskiajalla. Yleensä lapsen murhista syytetyt olivat naimattomia talonpoikaisneitoja. Heidän perusteluinaan ei kuultu taloudellista tilaansa vaan he puhuivat pelosta ja häpeästä.
Yhdessä ilmi käyneessä tapauksessa oli pappi isänä ja äitinä papin luona puolitoista vuotta elänyt nainen. Pappi käski naisen tappamaan lapsen kaivamalla vastasyntyneen elävältä maahan. Nuorten naisten joukossa raskaus oli suuri shokki ja synnytyskin tuli monille yllätyksenä. Usein naimattomat maalaistytöt synnyttivät paljaalla maalla ja jos lapsi ei jo ollut kuollut syntyessään se kuoli hyvin nopeasti.

Francesco Barberinolainen kohdistaa varoituksensa imettäjille: paikat joihin kävelemään opettelevaa lasta ei pitäisi päästää on pitkä lista: kaivannot, jokivarret, tuli, hevoset, koirat, myrkylliset kasvit, käärmeet sekä veitset ovat sopimattomia nuorelle lapselle. Myös pienet esineet pitäisi piilottaa lapsilta. Kiertelevät kulkurit jotka varastelevat lapsia sekä vihamielisten vanhojen naisten pahoilta silmiltä lapsia pitäisi suojella.
Ryömivää lasta ei saisi päästää ryömimään ilman vahtivaa silmää, sillä lapsi saattaa laittaa suuhunsa jotakin myrkyllistä kuten maata, tuhkaa tai hiiliä.

Keskiaikana lapsuus jaettiin kolmeen eri vaiheeseen:

infantia, syntymästä 7- vuotiaaksi

pueritia, tytöillä 7- 12 vuotiaana ja pojilla 7- 14 vuotiaana

adolescentia, tytöt 12 vuotiaasta ja pojat 14 vuotiaasta aikuiseksi

                                                                                                                                                                              

Naisen elämästä keskiajalla

Oppilastyö, Puolalanmäki 9. lk