Merirosvopäällikkö Klaus Störtebecker oli vitaliaaniveljien päällikkö 1300-luvun lopulla (todellinen henkilö).

Gotlantiin majoittuneet vitaliaaniveljet toimivat kuningatar Margareetan ja Albrekt Mecklenburgilaisen sotien aikana saarretun Tukholman muonittajina. Kun Tukholma saatiin vapautettua, vitaliaanit hankkivat elantonsa merirosvoina ja kaappareina.

Mm. vuonna 1396 Vitaliaanit ryöstelivät Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoita kahdeksalla suurella ja yli sadalla pienellä laivalla. Pitivätpä he pienen aikaa tukikohtanaan myös Turkua ja Korsholmaa. Störtebecker purjehti Itämerta ristiin rastiin ja ryösteli hansakauppiaiden kauppalaivoja ja keräsi veroja kauppiailta. Hän sai saaliikseen suolaa, kankaita, viinejä, turkiksia, voita, lohta ym. kauppatavaraa, jonka myi edelleen. Hänen kerrotaan olleen niin rikas, että hänen laivansa masto oli sisältä puhdasta kultaa. Kerrotaan myös, että kun Hampurin porvarit vangitsivat hänet, hän yritti ostaa itsensä vapaaksi kultaketjulla, joka ulottui koko kaupungin ympäri.

Hänen kerrotaan myös kätkeneen aarteitaan. Mm. Gotlannista on löytynyt useita kulta-aarteita, mutta kukaan ei enää ole kertomassa, kenelle ne ovat kuuluneet. Klaus Störtebecker kykeni yhdellä siemauksella tyhjentämään suuren kannullisen tai sarvellisen olutta. Samaa hän vaati myös miehistönsä jäseniltä. Itse Störtebeckerin nimikin (suuri pikari) kertoo hänen intohimostaan olueeseen. Störtebecker kohtasi matkansa pään vuonna 1401, jolloin hänet mestattiin Hampurissa, mutta tarinat Störtebeckerin kullasta jäivät edelleen elämään.