Keskiaikaisia mittoja - yleistä

Keskiaikaisten pituus- ja painomittojen selvittäminen ja esittäminen ei ole mikään helppo tehtävä. Itse asiassa kyseessä on lähes mahdoton yritys. Syykin on yksinkertainen. Ruotsi-Suomessa - Euroopasta puhumattakaan - ei ollut yhtenäistä koko alueen kattanutta mittajärjestelmää. Siksipä nyt luettavaksesi tulevat pituus-, pinta-ala, tilavuus- ja painomitat eivät missään nimessä ole yleistettävissä koskemaan koko keskiaikaa kaikkialla Euroopassa. Itse asiassa ne ovat esimerkkejä joistakin mitoista, jotka jossain vaiheessa olivat käytössä jossakin päin Eurooppaa.

Lähes jokainen valtio, maakunta, linna ja kaupunki käytti siis omia mittojaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että tavallisessa elämässä käytössä olleet pituusmitat ja mitta-astiat, puntarit ja vaa'at olivat täysin erilaisia. Saman niminenkin mitta saattoi siis merkitä jopa naapurikaupungeissa täysin eri asiaa. Tämä vaikeutti osaltaan kauppaa ja muuta yhteistyötä naapureiden kanssa

Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että yksi noista menneistä mittayksiköistä on omalla tavallaan säilynyt suomalaisille jälkipolville. Sananparreksi on nimittäin muodostunut ns. Porvoon mitta. Kun jotakin tuotetta mitataan esimerkiksi ostajalle todella runsaasti sanotaan, että asiakas saa tuotetta Porvoon mitalla. Porvoon kaupungissa oli nimittäin käytössä mitta, joka todellakin oli keskimääräistä suurempi tilavuudeltaan.

Mittojen ja painojen moninaisuus houkutteli luonnollisesti niiden kanssa työskennelleitä henkilöitä väärinkäytöksiinkin. Esimerkiksi linnoihin luovutettu vilja mitattiin suuremmalla mitalla kuin ulos luovutettu. Tätä tosin ei pidetty kovinkaan suurena rikkeenä. Ja pystyttiin samankokoisillakin mitta-astioilla pieneen vilppiin: kukkuramitta ja tasamitta olivat täysin eri mitat. Ongelmalliseksi muodostui myös rahanvaihto. Koska rahan arvo oli keskiajalla sen sisältämässä jalometallissa, kolikon oikealla punnituksella oli suuri merkitys. Näissä yhteyksissä tapahtuneet vääryydet aiheuttivat helposti kiivaita yhteenottoja. Usein olikin tapana, että toreilla, kauppahalleissa ja muilla kauppapaikoilla hallitsijan edustaja (esimerkiksi vouti) valvoi hintatason ohella myös sitä, ettei asiakkaita vedetty nenästä erilaisten mittojen ja painojen avulla.

Peninkulma, syli, jalka, tuuma - pituusmittoja

Keskiajalla käytössä olleet mitat olivat useimmiten lähtökohdiltaan hyvin vanhaa historiallista perua. Niinpä esimerkiksi pituutta ja välimatkaa mitattiin jo ihmiskunnan alkuhämäristä tutuksi tulleella tavalla. Muun muassa ensimmäisille maanviljelijöille oli aikoinaan syntynyt tarve mitata peltojaan. Tällöin oli luonnollista käyttää omia ruumiinosia mittayksikkönä. Käytetyn 'mittavälineen' kun oli oltava aina samanlainen ja lisäksi koko ajan helposti saatavilla. Tältä pohjalta onkin ymmärrettävää, että vanhimmat pituusmitat oli usein suhteutettu ihmisen omaan vartaloon.

Useamman perheen kyläyhteisössä ja useamman kylän heimoyhteisössä yhteiseksi standardimitaksi vakiintui luonnollisesti vallassa olleen päällikön käsi tai jalka. Yksi vanhimmista tunnetuista pituusmitoista on peräisin vuodelta 2050 eKr. Se on jalka, joka on kuvattu erään sumerilaisen kuninkaan patsaan jalustassa. Vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa jalka vakiintuikin eräänlaiseksi perusmitaksi, joka oli yleisessä käytössä ennen metrijärjestelmän käyttöönottoa. Täytyy kuitenkin korostetusti muistuttaa, että eri yhteyksissä ja eri maissa jalka merkitsi aivan eri mittoja. Esimerkiksi moniin ruhtinaskuntiin jakautuneessa Saksassa oli käytössä reilusti yli sata erilaista jalan mittaa.

Monien eri pituusmittojen käyttö aiheutti tietysti myös hankaluuksia. Koska jonkun järjestelmän pohjana ollutta hallitsijan jalkaa ei kiistatilanteissa ollut mahdollista ottaa esille tarkistettavaksi, niin erimielisyyksien välttämiseksi oli eräänlaisen mallimitan oltava jossakin ihmisten saavutettavissa. Vastaavanlaisiin ongelmatilanteisiin jouduttiin myös mikäli käytössä ollut mitta periytyi jo edesmenneeltä hallitsijalta tai jos joku oli suorastaan väärentänyt käyttämänsä mitan. Yksi vielä keskiajallakin käytössä ollut ratkaisu oli merkitä pituusstandardit sellaiseen paikkaan, joka oli kaikkien helposti saavutettavissa ja jota oli lähes mahdotonta sabotoida. Tuo paikka oli luonnollisesti kirkonportti.

Jalan ohella muita vanhoja käytössä olleita pituusmittoja olivat mm. seuraavat:
- peninkulma = 10 virstaa
- virsta = 600 syliä
- syli = 3 kyynärää
- kyynärä = 2 jalkaa
- jalka = 3 kämmenenleveyttä tai 2 korttelia
- kämmenenleveys = 4 tuumaa
- kortteli = 6 tuumaa
- tuuma = 12 linjaa
- linja
Nämä pituusmitat eivät siis keskiajalla muodostaneet koko valtakunnan kattanutta yhtenäistä järjestelmää. Mainittakoon tässä yhteydessä kuitenkin erikseen, että uudella ajalla standardina olleen suomalaisen jalan pituudeksi ilmoitetaan yleensä 29,69 cm. Tuskinpa keskiajalla käytössä olleet jalat tuosta kovinkaan paljon heittivät.

Kansainvälisten yhteyksien lisääntyessä keskiajan lopulta lähtien tuli yhteisen perusyksikön tarve yhä suuremmaksi. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin tämä hanke toteutui. Ruotsi-Suomen valtakunnassa käytössä olleiden mittojen ja painojen valtakunnallinen yhdenmukaistaminen alkoi vasta Kaarle XI:n vuonna 1605 antamalla asetuksella.

Meille kaikille niin tuttu pituusyksikkö metri puolestaan kehiteltiin Ranskassa 1700-luvun lopulla. Varsinaiseen käyttöön metri otettiin vasta 1800-luvun kuluessa. Suomessa metrijärjestelmään siirryttiin vuosina 1887-1892. Kaikki Euroopan maat kansalaisineen eivät kuitenkaan ole vieläkään luopuneet täysin vanhoista mitoistaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on vanha pituusmittajärjestelmä säilyttänyt vankan aseman. Mailit, yardit, jalat ja tuumat ovat edelleen yleisessä käytössä.

Tehtäviä:
1. Olet Ruotsi-Suomen hallitsija 1400-luvulla. Muuta oma pituutesi jaloiksi ja tuumiksi. Käytä perusmittayksikkönä oma jalkaasi.

2. Laske kuinka pitkiä ovat peninkulma ja syli. Käytä apuna tekstissä mainittuja tietoja.

Ari-Pekka Elomaa