Naiset!

Toinen syy, miksi nainen koettiin miestä alhaisemmaksi oli hänen syntisyytensä. Selibaatissa eläneet erämaaisät loivat kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina ihanteeksi siveellisen elämän.  Heille nainen näyttäytyi paholaismaisena viettelijättärenä. Kirkkoisät suosittelivatkin kilvan naisille elämää neitsyenä sekä ruumiin viehättävyyden vähentämistä kaikin mahdollisin keinoin. Koska nainen oli miehen himon kohde hänet ymmärrettiin myös siitä vastuulliseksi ja myös miestä seksuaalisemmaksi.

(Myös kansanuskomuksissa naisen voimakas seksuaalisuus oli esillä. Erään sananlaskun mukaan kukko tyydytti kyllä 15 kanaa, mutta 15 miestäkään ei voinut tyydyttää yhtä naista.)  

Kirkonmiehistä esimerkiksi Humbertus Romansilainen tiivisti kirkon piirissä vallinneen naisten opetus- ja saarnakiellon seuraaviin syihin: naisten ymmärrys oli vähäistä, heillä ei ollut arvovaltaa, heidän ulkonäkönsä saattoi aiheuttaa himokkaita ajatuksia ja ensimmäinen nainen oli ollut typerä.

Keskiajalla naista ei kuitenkaan pidetty yksinomaan pahana ja syntisenä. Olihan naisella tehtävä, johon mies ei kyennyt. Hänen tuli synnyttää lapsia. Samoin hän saattoi siveällä ja tottelevaisella käytöksellään  tuottaa iloa miehelleen ja perheelleen. Naisten suurin ansio oli kuitenkin se, että Jeesuksen oli synnyttänyt nainen, neitsyt Maria. Jos Jumala olisi pitänyt naisia täysin kelvottomina ja syntisinä, hän ei olisi antanut poikansa syntyä maailmaan naisen kautta. Neitsyt Maria pyrittiinkin nostamaan esikuvaksi kaikille naisille niin siveellisessä elämässään kuin esimerkillisessä ja uhrautuvassa äitiydessään.

Nykyaikana kummalliselta kuulostava tosiasia oli myös se, että naiset eivät saattaneet käydä koulua tai valita omaa ammattiaan. Naisten työskentely oli lähinnä perheyhteisössä työskentelyä ei niinkään omaa aktiivista ammatinharjoittamista. On kuitenkin syytä muistaa, että myös pojat olivat perheen valvonnan piirissä. Nuorilla ei ollut oikeutta päättää omasta elämästään samaan tapaan kuin nykypäivänä.   Aatelisperheissä vanhin poika yleensä peri omaisuuden ja nuoremmat saatettiin lähettää uskonnolliselle tai tieteelliselle uralle.

Samoin käsityöläisten ja kauppiaiden perheissä isät määräsivät minne poika lähetettiin oppiin. Tytöillä asiat olivat siinä mielessä huonommin, että he saattoivat mennä naimisiin tai luostariin. Luostariin lähetettiinkin usein tyttöjä, joille ei löydetty sulhasta. Toisinaan tyttö saattoi itsekin haluta luostariin, jos vaikkapa tuleva sulhanen tuntui vastenmieliseltä. Perheellisen naisen elämä ei jatkuvine synnytyksineen ollut helppoa ja nainen saattoikin helposti menehtyä toistuvien raskauksien ja synnytysten tuloksena.