| |
|
Naisen asema keskiajalla oli varsin heikko, jos sitä verrataan
nykyiseen tilanteeseen. Naista pidettiin esimerkiksi miestä alempana
älyllisesti. Tämä ajatus periytyi osaltaan antiikin filosofeilta kuten
Aristotelekselta, mutta kristinusko antoi asialle oman panoksensa korostaessaan
ensimmäisen naisen Eevan typeryyttä hänen langettuaan paholaisen
houkutuksiin. Tuomas Akvinolaisen mukaan naisen ongelma oli siinä, että hän ei
passiivisena yksilönä osannut johtaa ja kulkea edellä. Toinen
syy, miksi nainen koettiin miestä alhaisemmaksi oli hänen syntisyytensä.
Selibaatissa eläneet erämaaisät loivat kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina
ihanteeksi siveellisen elämän. Heille nainen näyttäytyi paholaismaisena
viettelijättärenä. Kirkkoisät suosittelivatkin kilvan naisille elämää
neitsyenä sekä ruumiin viehättävyyden vähentämistä kaikin mahdollisin keinoin.
Koska nainen oli miehen himon kohde hänet ymmärrettiin myös siitä vastuulliseksi ja
myös miestä seksuaalisemmaksi.
(Myös kansanuskomuksissa naisen voimakas seksuaalisuus oli esillä. Erään sananlaskun
mukaan kukko tyydytti kyllä 15 kanaa, mutta 15 miestäkään ei voinut tyydyttää yhtä
naista.)
Kirkonmiehistä esimerkiksi Humbertus Romansilainen tiivisti kirkon piirissä vallinneen
naisten opetus- ja saarnakiellon seuraaviin syihin: naisten ymmärrys oli vähäistä,
heillä ei ollut arvovaltaa, heidän ulkonäkönsä saattoi aiheuttaa himokkaita ajatuksia
ja ensimmäinen nainen oli ollut typerä.
Keskiajalla naista ei kuitenkaan pidetty yksinomaan pahana ja
syntisenä. Olihan naisella tehtävä, johon mies ei kyennyt. Hänen tuli
synnyttää lapsia. Samoin hän saattoi siveällä ja tottelevaisella
käytöksellään tuottaa iloa miehelleen ja perheelleen. Naisten suurin
ansio oli kuitenkin se, että Jeesuksen oli synnyttänyt nainen, neitsyt Maria.
Jos Jumala olisi pitänyt naisia täysin kelvottomina ja syntisinä, hän ei olisi antanut
poikansa syntyä maailmaan naisen kautta. Neitsyt Maria pyrittiinkin nostamaan esikuvaksi
kaikille naisille niin siveellisessä elämässään kuin esimerkillisessä ja
uhrautuvassa äitiydessään.
Nykyaikana kummalliselta kuulostava tosiasia oli myös se, että naiset eivät
saattaneet käydä koulua tai valita omaa ammattiaan. Naisten työskentely oli
lähinnä perheyhteisössä työskentelyä ei niinkään omaa aktiivista
ammatinharjoittamista. On kuitenkin syytä muistaa, että myös pojat olivat perheen
valvonnan piirissä. Nuorilla ei ollut oikeutta päättää omasta elämästään
samaan tapaan kuin nykypäivänä. Aatelisperheissä vanhin poika yleensä
peri omaisuuden ja nuoremmat saatettiin lähettää uskonnolliselle tai tieteelliselle
uralle.
Samoin käsityöläisten ja kauppiaiden perheissä isät määräsivät minne poika
lähetettiin oppiin. Tytöillä asiat olivat siinä mielessä huonommin, että he
saattoivat mennä naimisiin tai luostariin. Luostariin lähetettiinkin usein tyttöjä,
joille ei löydetty sulhasta. Toisinaan tyttö saattoi itsekin haluta luostariin, jos
vaikkapa tuleva sulhanen tuntui vastenmieliseltä. Perheellisen naisen elämä ei
jatkuvine synnytyksineen ollut helppoa ja nainen saattoikin helposti menehtyä toistuvien
raskauksien ja synnytysten tuloksena.
Meri Heinonen
TY
|