"Ohhoh, onpas narri päässyt pulkistumaan vanhoilla päivillään." Hovinarri Gertrud huokaa tyytyväisenä. "Mikäs ihme tuo on, ovat kärrinpyörät ja kuperkeikat jääneet viime aikoina vähemmälle. Markkinanarrien hommaa ne ovatkin, hovinarrin tehtävä on olla viisas ja nokkela, istua pöydässä kuninkaan vieressä, juoda herrainolutta ja pistellä poskeensa parhaat herkut. Kiperän paikan tullen voi jonkun viisaan neuvonkin kuiskata isännän korvaan tai lausua osuvan ilkeilyn vastapäätä istuvan vieraan ulkonäöstä. Rahvaan kanssa ei onneksi hovinarrin tarvitse veljeillä."
Gertrud istahtaa Turun linnan kuninkaansalin penkille ja siristelee vuotavia silmiään. Lämpökanavat ovat taas tukossa ja musta savu leijailee holveissa. "Onneksi näin lokakuussa vielä tarkenee, on aurinko sen verran kesäaikaan lämmittänyt kivimuureja. Toista on kevättalvella, kun muurit hohkaavat jäätävää kylmyyttä, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin. Silloin on hoviväellä kiire muuttaa asumaan tiluksille, lämpöisempiin rakennuksiin. Narri seuraa tietenkin mukana, muun arvokkaan omaisuuden kanssa."
"Linnassa juhlitaan tänä iltana. Taas on naisväki laittautunut parhaimpiinsa. Mokomat kuikelot! Laihoja ja valkoisia joka ainoa. Ei minkäänlaista muhkuraa missään, paitsi vatsan kohdalla tietenkin. Sen pitää pullottaa, jos ei muuten, niin hameenhelmoja täytyy naisraukkojen mahan päällä kannatella. Taas on naamat valkaistu lyijyvalkoisella ja hiukset nypitty puoleen päähän. Ja alkuillasta ollaan niin siveitä, käsivarret ja nilkat miesväen katseilta piilossa. Loppuillasta ei olekaan sitten millään väliä."
Gertrud hihittää. "Eipä tarvitse välittää moisista kotkotuksista. Narriksi synnytään, se on harvojen oikeus. Kuninkaaltakin voi pää pudota, narrilta ei koskaan! Mitäs hätää tässä on, joka ilta saa kellahtaa nukkumaan täydellä vatsalla. Narrit kun ovat ruoka- ja juomapalkalla, ja hullu on se, joka ei palkaeduistaan pidä kiinni."
Pidot linnassa
LINKKEJÄ
Prostituoitu
