| ENSIMMÄINEN
SUOMALAINEN RITARI (todellinen historiallinen henkilö) Eletään vuotta 1396. Moran niitylle on kokoontunut joukko suomalaisia ja ruotsalaisia ylimyksiä valitsemaan uutta kuningasta. Ruotsalaiset huutavat kuninkaakseen "täysivaltaisen rouvan ja valtiaan" rouva Margaretan sisarentyttären pojan Erik Pommerilaisen, joka hallitsee jo Tanskaa ja Norjaa. Vaalin kunniaksi kuningas lyö ritareikseen 36 uskollisinta palvelijaansa. Niilo Olavinpoika polvistuu kuninkaan eteen. Hän asettaa kätensä hallitsijan käsien väliin ja toistaa vakavin ilmein: "Minä Niilo Olavinpoika Tyrvännön Suontaan kartanosta lupaan Armollisen Jumalan, Neitsyt Marian, Pyhän Eerikin ja Pyhän Knutin nimeen elämälläni ja omaisuudellani suojella pyhää kristillistä uskoa, olla uskollinen kuninkaalleni Eerikille ja suojella kaikkia heikkoja, kuten leskiä, isättömiä ja äidittömiä lapsia ja kauniita neitoja sekä taistella kaikkea vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Lupaan vuodattaa vereni kuninkaani ja Jumalani edestä." Kuningas lyö kiiltävän miekkansa lappeella Olavia vasemmalle olkapäälle sydämen puolelle, missä ritarin elinvoima sykkii. Niilo Olavinpoika on nyt kuninkaan ritari ja häntä velvoittaa ritariuden ja oikeudenmukaisuuden lupaus. Hänen ei enää tarvitse maksaa veroja kruunulle, mutta hänen on varustettava kallisarvoinen ratsu sodankäyntiin. Ritarius velvoittaa olemaan uskollinen hallitsijalle ja taistelemaan hänen rinnallaan viimeiseen hengenvetoon asti. Kuninkaan on koottava joukkoja, sillä valtakunnassa kuohuu. Kuningatar Margareta on sukulaispoikansa kautta yhdistänyt koko Pohjolan yhdeksi suureksi valtakunnaksi, mutta vielä emme tiedä, pysyvätkö kaikki hänelle uskollisina
|
![]() |
|
|