Katariina oli nuori aatelisneito, joka mielellään kuunteli Isä Bernhardin
kertomuksia ja saarnoja neitsyistä, jotka olivat omistautuneet Kristukselle ja olleet
valmiita jopa kuolemaan marttyyrina uskonsa tähden. Isä Bernhard yritti selvästi
houkutella häntä nunnaksi luostariin kertomalla Kristuksesta, ihanasta sulhasesta, jonka
kanssa ei tarvinnut pelätä lapsivuoteeseen kuolemista eikä huonoa kohtelua. Katariina
ei kuitenkaan ollut aivan vakuuttunut uskonnollisesta kutsumuksestaan ennen kuin vanhemmat
esittelivät hänelle hänen sulhasensa. Perhe oli
valinnut ainoalle tyttärelleen puolisoksi n. 50-vuotiaan leskimiehen, joka oli kyllä
varsin varakas, mutta joka oli jo saattanut hautaa kaksi nuorta vaimoa.
Varsin pian Katariinan ajatukset kääntyivätkin Firenzen birgittalaisluostariin, josta
isä Bernhard oli puhunut kunnioittavaan sävyyn. Kun Katariina kertoi vakaumuksestaan
vanhemmilleen he suhtautuivat asiaan kovin eri tavoin. Isä raivostui moisesta
niskottelusta. Olihan sulhanen Rooman arvostetumpia ja varakkaimpia miehiä. Äiti
puolestaan hymyili tyytyväisenä ja alkoi kertoa tyttärelleen jälleen oman äitinsä
kohtaamisesta itsensä Pyhän Birgitan kanssa. Kahden naisen painostaessa ja Isä
Bernhardin vakuutellessa vieressä Katariinan isänkin oli lopulta pakko myöntyä
tyttärensä tahtoon ja suostua siihen, että tämä vihittiin juhlallisesti nunnaksi.
Munkki
LINKKEJÄ
Dominikaaniveljet
