Kirpeänä syksyisenä aamuna laahustaa 13- vuotias Knut puukengät kolisten kaivolle. Mätäjärveltä nousee sumua ja poikaa paleltaa. Taas piti nousta liian varhain. Piika Beata on kiukkuinen, kuten yleensäkin aamuisin tulta viritellessään. Tuotuaan veden tupaan Knutin pitää ensin lakaista tuvan ja verstaan lattiat. Sitten voi häthätää juoda vähän lämmintä olutta ja haukata palan leipää. Suutarimestari Hans ja hänen emäntänsä ovat myös jo heränneet. Pian on oltava ahkerassa työssä.

Eletään Mikkelinpäivän jälkeistä viikkoa vuonna 1403. Yhden täyden vuoden Knut on jo ollut suutarin opissa. Ainakin kaksi tai kolmekin vuotta on oppiaikaa jäljellä. Tässä ajassa hänen pitää oppia kaikki taidot, joita tarvitaan hyvien kenkien valmistuksessa. On valittava oikeanlainen nahka, osattava leikata se oikein ja neulottava palaset kauniisti paikoilleen. Ennen kaikkea pitää totella aina ja kaikissa asioissa mestari Hansia. Näin ovat isä ja äitikin sanoneet. Mestari Hans valittaa, etteivät hyvät kengät kelpaa kaikille kaupunkilaisille. Maalaiset taas haluavat tehdä itse kenkänsä, moittivat kaupunkikenkiä liian kalliiksi. Kävelkööt vaikka tuohivirsuissa, jos niin on heille hyvä, sanoo mestari. Kun olisi vielä toriaitta käytössä, sujuisi ehkä kauppakin paremmin. Mestarin vaimo Elin osaa näppärin sormin valmistaa nahkavöitä ja jopa kukkaroita, jotka juuri ovat tulleet muotiin. Toistaiseksi Knut on seurannut vain sivusta tätä työtä, mutta sekin on hänen opittava, jos Jumala terveyttä ja elämänpäiviä suo.

Kengät

LINKKEJÄ
Anna Matintytär
Footwear of the Middle Ages, jalkineita