Katolinen kirkko

USKONTO HALLITSI ELÄMÄÄ

Uskonto turvasi ihmisten elämää keskiajan levottomissa oloissa. Kirkko antoi säännöt, joita noudattamalla oli mahdollisuus päästä taivaaseen. Kirkon siunaus oli tärkeä. Pappi kastoi lapset, jakoi ehtoollisen, vihki avioliittoon, ripitti synnintuntoiset ja antoi sairaille voitelun.

Kirkko käytti myös rankaisuvaltaa. Se määräsi sakkoja tai häpeärangaistuksen ohjeiden rikkojalle. Vakavasta rikkomuksesta seurasi paavin julistama kirkonkirous eli panna. Silloin ihminen suljettiin kirkon piiristä ja muut ihmiset lopettivat yhteydenpidon hänen kanssaan.

PAAVI - JUMALAN SIJAINEN MAAN PÄÄLLÄ

Kuninkaat ja mahtimiehet antoivat kirkolle kalliita lahjoja ja maatiloja. Näin sille kertyi maallistakin omaisuutta ja valtaa. Kirkolla oli oikeus koota talonpojilta ja porvareilta veroina kymmenykset kaikista tuloista ja vaatia heitä osallistumaan kirkkojen rakentamiseen.

Kirkon valtaa käyttivät piispat, joita Roomassa asuva paavi johti. Hän alkoi esiintyä Pyhän Pietarin seuraajana. Jumalan edustajana paavi pystyi käskemään piispoja ja pyrki komentelemaan myös kuninkaita.

KIRKOT ULOTTUIVAT TAIVAISIIN

Keskiajan kirkkorakennukset kuvastivat katolisen kirkon mahtia. Matalien puisten rakennusten keskeltä ne kohosivat kohti korkeuksia. Paksujen seinien ja pyöreiden holvikaarien muuraaminen kesti vuosikymmeniä. Ikkunat olivat pienet, ja sisällä kaikui pappien messu salaperäisessä hämärässä. Seinien ja holvien kuvista ihmiset oppivat Raamatun tapahtumia. Näitä jykeviä romaanisen eli pyörökaarityylin mukaisia kirkkoja rakennettiin Keski-Euroopassa 1000- ja 1100-luvuilla.

Seuraavina vuosisatoina kirkot rakennettiin suuremmiksi ja valoisammiksi. Ikkunat suurenivat, tornit kohosivat yhä ylemmäs ja holvikaaret muuttuivat suippokärkisiksi. Tätä tyyliä kutsutaan goottilaiseksi eli suippokaarityyliksi.

Goottilaisen kirkon pitävät koossa ulkopuoliset tukirakennelmat. Tunnusomaisia ovat myös ikkunoiden lasimaalaukset sekä Neitsyt Marian, apostolien ja pyhimysten veistokset.

Kirkoissa oli itäpäädyssä matalan aitauksen erottama osa, jota sanottiin kuoriksi. Siellä oli pääalttari. Seinustoilla oli pyhimysten sivualttareita, joilla ihmiset sytyttivät vahakynttilöitä ja rukoilivat apua. Kansa kuunteli latinankielistä messua seisten ja välillä rukouksiin polvistuen.

JUMALAINEN NÄYTELMÄ

Jumalainen näytelmä, Divina Commedia kertoo meille keskiajan ihmisten käsityksen kuolemanjälkeisestä elämästä. Sen kirjoitti firenzeläinen Dante 1300-luvun alussa. Dante kirjoitti sen italian kielellä ja siitä tuli italian kirjallisuuden merkittävin teos, kirjakielen perusta.

Divina Commediassa on kolme osaa: helvetti, kiirastuli eli taivaan esikartano ja paratiisi. Teoksessa kirjailija itse vaeltaa ensin läpi helvetin ja sitten kiirastulen kautta paratiisiin. Helvetti on valtavan suuri, suppilon muotoinen paikka, joka sijaitsee Jerusalemin alla. Sen portin yläpuolelle on kirjoitettu pahaenteiset sanat: "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää!" Kohta portin jälkeen on ilottomia, hämäriä puistoja, joissa oleilevat kastamattomat lapset ja jalot pakanat, sellaiset kuin Homeros, Sokrates, Platon ja Aristoteles. Puistoissa asuu myös roomalainen runoilija Vergilius, joka toimii Danten oppaana.

Syvemmällä helvetissä ovat ulkokultaiset, jumalankieltäjät ja tekopyhät, joista kullakin on oma rangaistuksensa. Suurimmat syntiset ovat suppilon pohjalla. Kaikkein alimpana paholainen jauhaa ikeniensä välissä Jeesuksen kavaltajaa Juudas Iskariotia ja Caesarin murhaajia Brutusta ja Cassiusta.

Helvetin jälkeen Dante kulkee läpi kiirastulen, jonne keskiajan käsityksen mukaan ihminen kuolemansa jälkeen joutui puhdistumaan ennen pääsyään paratiisiin. Kiirastuli on katkaistun kartion muotoinen vuori, jonka rinteillä on pengermät seitsemää kuolemansyntiä varten. Niissä ihmistä kiusataan, kunnes hän on sovittanut syntinsä. Laiskuri joutuu juoksemaan lakkaamatta rinnettä ylös ja alas, ja ylensyönyt mässäilijä näkee ruokaa muttei saa sitä syödäkseen.

Seitsemännellä pengermällä ikuinen tuli kuluttaa pois aistillisuuden ja puhdistunut syntinen pääsee nousemaan huipulle, josta alkaa paratiisi. Siellä Dante kohtasi nuoruuden rakastettunsa Beatricen.