Keskiajan pukeutuminen

Kangas oli erittäin arvokasta riippumatta siitä oliko se omatekoinen tai ostettu tuontikangas.
Keskiajan langat kehrättiin värttinällä ja kankaat kudottiin käsin. Yhteen kokonaiseen pukuun jossa langantiheys oli 12 lankaa/cm tarvittiin jopa 15000 metriä kerrattua lankaa = 30 km yksisäikeistä lankaa.

Kankaan piti olla tiivis ja kestävä. Sitä hyödynnettiin tarkoin ja vaatteet käytettiin loppuun asti - kuluneet ja rikkinäiset kohdat parsittiin ja paikattiin . Kun vaatekappale oli kulutettu loppuun hyväkuntoiset osat käytettiin uudestaan. Tämä lienee yksi syy siihen, että arkeologiset löydöt suurimmalta osalta ovat kirkollisia tekstiilejä. Vaatteiden väljyys saatiin kiilojen avulla - niitä oli joskus runsaasti - näin säästyi myöskin arvokasta kangasta. Värit olivat aikakauden ihmiselle tärkeitä ja päällyspukua nostamalla aluspuvun ja vuorin värit saatiin näkyviin. Maalaisväestöllä työasuna oli pellavapaita.

Hyvin tyypillisiä keskiajalla olivat pitkät, laahaavat puvut varsinkin rikkailla. Pituutta korostettiin niin puvuissa kuin arkkitehtuurissa. Napit otettiin käyttöön 1300-luvulla,. niitä käytettiin kuitenkin enemmän miesten kuin naisten vaatteissa. Vaakunakuviot ja mi-parti asut (vaatteiden puolikkaat erivärisiä) ovat keskiajalle tyypilliset.

kuvat suurenevat klikkaamalla

Housusukka
- housusukat kiinnitettiin vyötärölle

Uskollisuussolki

Takaisin alkuun

Paita tai kolttu, vyö, sukkamaisia lahkeita eli housusukkia villakankaasta tai nahasta, (joskus eriväriset lahkeet),


Päällysvaatteena pyöreä tai puolipyöreä (turkisvuorattu) viitta, jota kiinnitettiin oikealle olalle.

Keskiajalle ehkä tyyppillisin päähine - häntähuppu. Suippomalliset kärsäkengät.

Myöskin miehet käyttivät mi-parti-asuja.

Takaisin alkuun

Lapset

VÄRIT

Keskiajan ihminen piti voimakkaista väreistä - punainen, taivaansininen, lehdenvihreä ja valkoinen esiintyivät samassa puvussa. Värit korostivat toisiaan.
Kankaat värjättiin kasveilla. Keltaista saatiin esimerkiksi koivunlehdistä, punaista ahomataran juurista, veriseitikistä ja katajanmarjoista oliivinvihreää, sinistä värimorsingolla. Kirkkaat värit värjättiin silloin, kuten nytkin tuontiväreillä. Tiilenpunaista värjättiin krappijuurella, voimakkaanpunaista kermes- tai nykyään kokenilli-kirvoilla, sinistä indigolla. Puhtaanvihreätä saadiin värjäämällä langat ensin sinisellä ja sitten keltaisella värillä tai päinvastoin. Musta väri oli hyvin vaikea värjätä ja kankaisiin käytettiin useimmiten luonnonmustaa lampaanvillaa.Värjärien ammattikunta oli erittäin arvostettu.

PÄÄHINEET

Nuorten tyttöjen hiukset sitoi kukkaseppele tai metallinen vanne eli neitsyt -kruunu. Pitkät hiukset olivat vapaina tai niitä palmikoitiin nauhakoristeilla, joskus palmikot jopa pidennettiin rohtimilla. Vanhemmat ja naimisissa olevat naiset peittivät hiuksensa. Huntu ja leukaliina olivat tyypillisiä keskiajan päähineitä, samoin vannemainen päähine tai pillerirasiahattu. Leukaliina ja huntu kiinnitettiin nuppineuloilla.

Tyypillinen päähine keskiajalla oli myöskin häntähuppu, jota käyttivät sekä miehet että naiset. Miesten päähineistä voisi mainita leuan alle sidottavat hilkat, "joulutonttumaiset" suippomyssyt, baretit ja erilaiset hatut.

Takaisin alkuun

KENGÄT

Keskiajan jalkineet olivat tossumaiset, pehmeät ja sirot ja niissä ei ollut korkoa. Suippokärkiset "kärsäkengät" olivat myöhäiskeskiajalla tyypillisiä - varsinkin rikkailla Kengät valmistettiin nahasta, turkiksesta tai villahuovasta. Kengät olivat erittäin arvokkaat ja maalaisväestö kulkikin lämpiminä vuodeaikoina paljain jaloin.

PUSSIT JA LAUKUT

Pussit ja laukut valmistettiin nahasta tai kankaasta. Kankaiset pussit koristettiin usein kirjonnalla.

VYÖ

Vyö oli tärkeä yksityiskohta keskiaikaisessa puvussa. Vyötä pidettiin yleensä aluspuvun päällä ja siinä riippui tärkeät esineet, kuten vyölaukut tai pussit missä säilytettiin rahaa, puukko, avaimet jne.

Takaisin alkuun

...ihan kiva tietää...