Rikalan emäntä on Halikosta, Länsi-Suomesta, 1100-luvulta. Kesäiseen juhlaan hän on pukeutunut parhaimpaan, pääosin villaiseen pukuunsa lämpimästä ilmasta huolimatta. Puvun kankaiden kutomiseen omien lampaiden villasta on emäntä käyttänyt runsaasti aikaa. Isännän rälssitilan  vauraudesta kertovat puvun korut: olkasoljet, hevosenkenkäsolki rinnan päällä, rannerenkaat ja pronssispiraalit kankaiden reunoissa.
Juhlat, peijaiset, häät ja hautajaiset  katkaisivat välillä raskaan ja yksitoikkoisen elämän.
Tavallisesti emäntä väkineen heräsi neljän, viiden maissa, söi leipää ja suolattua kalaa aamiaiseksi ja ryhtyi päivän töihin. Suuren osan naisväen ajasta veivät kehrääminen ja kirnuaminen. Lankaa tarvittiin loputtomasti, sillä talonpoikaistalossa kaikki valmistettiin itse alusta loppuun. Karjanhoito oli naisten työtä ja kyntääkin piti, kun mies oli kauppamatkoilla, metsästämässä tai kaskimailla. Maitoa eivät kuitenkaan juoneet kuin pikkulapset, enimmäkseen se kirnuttiin voiksi tai tehtiin juustoksi, joka säilyi paremmin.
Ateriointia varten piti sytyttää tuli. Rakennuksen aukot olivat mahdollisimman pienet, ettei lämpö karkaisi. Emännän silmät olivat usein savusta kirvelevät ja tulehtuneet. Päivällinen, päivän ensimmäinen lämmin ateria, syötiin yhdeksän tai kymmenen maissa. Perusruokaa oli puuro. Sitä täydennettiin nauriilla ja palkokasveilla sekä leivällä. Puolilta päivin syötiin ehkä välipalana leipää, illallinen syötiin neljän tai viiden maissa. Rikalan talo oli sen verran vauras, että ennen nukkumaanmenoa   voitiin vielä syödä jotain kylmää ruokaa tai juoda olutta, joka sekin oli ravintoa.
Rikalan emäntä on 28-vuotias ja hänellä on viisi lasta, joista onneksi on kolme poikia. Tytöistä ei ollut apua talon töissä ja heidän naittamisensa myötäjäisineen tuli kalliiksi. Sanottiinkin, että " tyttö syntyi, tyhjä syntyi".
Kaksi lasta oli kuollut pian syntymänsä jälkeen. Se oli tuonen tavallinen sato.
Kun emäntä oli kolmentoista naitti isä hänet Rikalan isännälle, joka oli morsiantaan kahdeksantoista vuotta vanhempi. Häät kestivät kolme päivää, lauantaista maanantaihin. Oluella ja ruualla oli juhlassa ainakin yhtä tärkeä osa kuin morsiamella ja sulhasella. Ennen häitä ei morsiuspari edes nähnyt toisiaan. Lain mukaan avioliitto oli siviilisopimus, jonka tarkoituksena oli tuottaa lapsia, kauppa, jonka solmi kaksi perhettä. Ajan mittaan puolisoiden välille oli syntynyt keskinäinen kunnioitus ja sopuisa yhdessäolo, Rikalan isäntä ei pieksänyt vaimoaan ja tämä piti kielensä kurissa.
Rikalan tilalla Halikossa ei nähty nälkää katovuosinakaan, niinkuin useilla köyhemmillä tiloilla. Nälän lisäksi taudit, toistuvat synnytykset, rutto ja useat erityisesti naisia vaanivat pahat henget olivat jatkuvana vaivana.

Päivi Manninen