| Kesäpäivä Aurajoen
varrella vuonna 1300
Turun Wäinö Aaltosen käsityöpainotteisen koulun 4A-luokan pienoismalliprojekti "Kesäpäivä Aurajoen varrella vuonna
1300" Projektia johti käsityönopettaja Raija Knuutila yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Nova -museoiden kanssa. Rahallista tukea saatiin opetusministeriön KEPPI-hankkeesta. Työn suunnitteluun osallistui arkeologeja, kirvesmiehiä sekä
läänintaiteilija Tuula Nikulainen. |
|||
Pienoismalli kuvaa Turussa, nykyisen Aboa Vetus -museon paikalla eläneen 20-henkisen suurperheen elämää vuonna 1300 seuraavaan tapaan:
Katso kuvia suurempina - klikkaamalla!
Raija Knuutila raija.knuutila@tkukoulu.fi Käsityön lehtori Wäinö Aaltosen koulu Wäinö Aaltosen koulutie 3 20900 Turku |
"Suurperheen vanhaisäntä on isoisä
Anundud Skynnarapoyka. Hän on vanhaa käsityöläissukua (skinnari=nahkuri). Hänellä on
kaksi poikaa, jotka ovat ammateiltaan maanviljelijä ja muurari. Maanviljelijän nimi on
Ykälemra ja hänen vaimonsa on Margareeta. Lapsia heillä on viisi: Michel, Peter, Lucia,
Eeva ja Jaakob. Perheeseen kuuluu myös Ykälemran sisko Katarina. Muurari on niimeltään
Magnus ja hänen vaimonsa on Scolastica. Heidän lapsiaan ovat Olaffuer,Tani, Leo,
Dorothea ja Cecilia. Perheeseen kuuluvat myös vanha palvelija Agata, isopiika Teresa,
pikkupiika Birgitta (Teresan tytär) ja renki Olauus Papoy. Perhe elää yhdessä saadakseen elantonsa; työvoimaa on näin enemmän. Perhe elää maanviljelyksellä, kalastuksella ja metsästyksellä. Pihassa on kasvimaa, mutta pellot ovat hiukan kauempana. Kalaa saadaan Aurajoesta ja merestä, vene on merikelpoinen, ja veneryijy lämmittää kalastusmatkoilla. Toinen isäntä, muurari, käy muuraamassa lähellä sijaitsevaa Turun tuomiokirkkoa. Perhe tekee kaiken itse käsityöläisten tapaan; kalansaaliit, jotka saadaan itsekudotuilla verkoilla, säilytetään puuastioissa. Kaalit ja nauriit säilyvät hyvin itsemuuratussa kellarissa pitkäle talveen. Maanviljelijän vaimo kutoo pellavasta kankaat, jotka Katarina on kehrännyt värttinällä langaksi. Lampaista saadusta villasta on tehty perheen vaatteet. Naisväki ompelee ne käsin luu- tai puuneulalla käyttämällä lankana eläinten jänteitä. Lasten lelut on tehty iltapuhteina. Tulisija, savipadat, puiset kimpiastiat, pöytä ja penkit ovat miesväen tekemiä. Perheen miehet metsästävät jousipyssyllä, ja ranta-aittojen seinustoilla onkin saaliiden turkiksia. Lehmä tuottaa maitoa, hevonen varsoineen on rengin mukana peltotöissä. Sika teurastetaan syksyllä. Kanat munivat hyvin näin kesäaikaan. Kissa kuljeskelee auringon lämmittämällä pihamaalla. Piha on aidattu koska ympäristössä liikkuu susilaumoja ja karhuja. Siksi perheessä on koira, joka hälyttää haukunnallaan, jos niitä näkyy lähistöllä. Eläimet oleskelevat vapaana ja osa niistä teurastetaan syksyllä ruuaksi. Pihapiirin rakennukset on tehty vähitellen: Suurpirtti on isoisän aikuinen. Jokirannassa on sisäänlämpiävä maasauna, josta käydään pesulla laiturilla. Muurattu kellari on paitsi sadon ja ruoan varasto, myös hyvä arvotavaroiden säilytyspaikka. Puinen yläosa on vieraiden nukkumapaikka. Heidän tehtävänään on vahtia, ettivät varkaat vieneet arvotavaroita. Ruoka-aitta kellarin vieressä oli pääasiassa ruoansäilytyspaikka; kalansaalis, liha, vilja ja marjat säilyivät siellä. Karjasuoja on tilkitty savi-kanervaseoksella ja sen räppänäaukossa on olkituppo estämässä kylmän tai helteen sisäänpääsyä. Karjasuoja pidettiin siistinä luomalla lanta ulos. Seinustalla olevasta heinäsuojasta isopiika hakee puhtaita olkia. Rannassa on kaksi aittaa kalastus- ja muiden tavaroiden säilyttämistä varten." |
|
|