Nimeni
on Anselm ja kotipaikastani ei ole niin väliä. Isäni oli kyllä mahtava mies, mutta
perheen neljännelle pojalle ei riittänyt enää omaa maata. Luostariin olisivat minut
laittaneet, mutta sanoin kiitos ei. Mieluummin lähdin kiertämään hovista toiseen ja
laulamaan laulujani. Minulla on siihen lahja, miksen sitä käyttäisi. Yhtä hyvää
syntyperää minä olen kuin muutkin tai parempaa. Tiedänhän minä, että meissä
laulajissa on kaikenlaisia, muutamat porvarispojatkin yrittävät, mutta todellinen rouva
tuntee sen, jolla on ritarin sydän. Minä laulan lauluja maksusta, miehille pilkkarunoja
ja naisille rakkautta.
Kyllä minä naisia rakastankin, kaikissa naisissa sitä
yhtä ja ainoaa, todellista rakkauttani. Hän oli ensimmäinen rouvani, kaunis kuin valkea
lilja, huuletkin kuin punaiset ruusut, linnun keveä ja hunajaakin makeampi. Hänet minä
tahdoin käsivarsilleni ja suuni tahdoin painaa hänen huulilleen. Rakkaudesta kärsin
kuin sairas ja odotin hänen parantavaa kosketustaan, odotin ja palvoin ja palvelin,
kaikkeni tein, polvillani anelin.
Siitä on jo aikaa, mutta unohtaa en ole voinut. Kyllähän linnanrouvien
palvelustyttöjen sylissä huolet hetkeksi unohtuvat, mutta todellinen rakkaus se ei
unohdu koskaan. Hänen kuvansa on minulle kallein aarre ja kuollut olen hänen vuokseen jo
ollut, joten ei minulla ole enää mitään pelättävää maailmassa.
LINKKEJÄ
Ritari Niilo Olavinpoika
O doulce amour
Claudin de Sermisy (c.1490-1562)
