Väestö keskiajalla

Historia syntyy yksittäisten ihmisten ja ihmisjoukkojen toiminnoista. Siksi keskiajankaan elämää ei voi kunnolla ymmärtää, jollei tiedä suunnilleen, miten paljon silloisessa Euroopassa oli ihmisiä, miten he maantieteellisesti sijoittuivat ja millaista väkeä he olivat. Tosin meille säilyneet tiedot väestöstä ovat sangen niukkoja ja puutteellisia, sillä asukkaista ei keskiajalla pidetty minkäänlaista tilastoa. Tutkijat ovatkin joutuneet arvioimaan väestön määrää ja laatua lähinnä säilyneiden veroluetteloiden avulla, ja tulokset ovat jääneet epävarmoiksi ja yleispiirteisiksi. Tämän esityksen tiedot ovat peräisin McEvedyn ja Jonesin laatimasta tilastojulkaisusta, jossa Euroopan väestökehitystä on havainnollistettu myös graafisesti.

Kuinka paljon väkeä oli ja miten se alueellisesti jakautui?

Euroopan väkiluku oli suhteellisen alhainen: ihmisiä oli parhaimmillaankin vain noin kymmenesosa nykyeurooppalaisten määrästä. Tosin väkimäärä ei keskiajallakaan pysynyt muuttumattomana. Alhaisimmillaan, vajaassa 30 miljoonassa se oli kansainvaellusten jälkeisinä aikoina, mutta alkoi sitten - erityisesti 900-luvulta lähtien - reippaasti nousta ja saavutti ensimmäisen lakipisteensä vuoden 1300 tienoilla. Euroopan maaperällä eli silloin liki 80 miljoonaa ihmistä. Tällainen ruokittavien suiden lisäys oli mahdollinen siksi, että viljelymenetelmät parantuivat samaan aikaan tuntuvasti ja Euroopassa oli vielä raivauskelpoista maata runsaasti jäljellä.

Kasvava väestö myös ryhmittyi uudella tavalla, jolla oli kauaskantoisia seurauksia. Kun Euroopan väestön painopiste oli antiikin aikana sijainnut Välimeren rannoilla, se keskiajan kuluessa siirtyi pohjoisemmaksi eli Italiasta Flanderiin ja Pohjois-Ranskaan ulottuvalle vyöhykkeelle. Tälle alueelle syntyi tihein asutus, ja Ranskasta kokonaisuudessaan kehkeytyi keskiajan selvästi väkirikkain maa. Väestöllään, jonka suuruudeksi on arvioitu 16 miljoonaa, se jätti kymmenmiljoonaisen Italian varjoonsa. Tämä väestöllisen painopisteen siirtymä vaikutti merkittävästi myös kulttuurikehitykseen. Italiasta Flanderiin ja Pohjois-Ranskaan ulottuvasta vyöhykkeestä Euroopan kulttuuri sai uuden, pohjoisemman keskusalueen. Sydänkeskiajalla tapahtunut väestönkasvu loi myös edellytykset aikakauden kulttuurinousulle, sillä ihmismäärän lisääntyminen ja kulttuurikukoistus kulkevat usein käsi kädessä.

Väestökäyrä kääntyi kuitenkin 1300-luvun puolivälissä jyrkkään laskuun, ja tuloksena oli Euroopan historian pahin väestökatastrofi. Se johtui jossain määrin ilmaston kylmenemisestä, ns. pikku jääkauden alkamisesta 1300-luvun alussa; silloin katovuodet lisääntyivät ja maatalouden tuotanto laski. Mutta ratkaisevin tekijä sittenkin oli ruton, mustan surman saapuminen pitkän tauon jälkeen Aasiasta Eurooppaan. [linkki: musta surma] Vuosina 1348-52 se levisi kulovalkeana yli koko maanosan - syrjäistä Suomeakaan unohtamatta - ja suisti äkillisesti hautaan neljäsosan tai jopa kolmanneksen Euroopan asukkaista. Väestökehitykseen syntyi syvä kuoppa, joka täyttyi vain verkalleen myöhäiskeskiajan kuluessa. Vasta vuoden 1500 seutuvilla päästiin takaisin katastrofia edeltäneelle tasolle eli noin 80 miljoonaan henkeen. Väkiluvun elpymistä jarruttivat uudet, joskin ensimmäistä lievemmät ruttoaallot, joita esiintyi Euroopassa aina 1700-luvulle asti. Musta surma synnytti eri puolille Eurooppaa yhteiskunnallisia kriisejä ja jätti sokkivaikutuksellaan näkyvät jäljet myöhäiskeskiajan henkiseen kulttuuriin. [linkki: kuolema ja kuolemantanssi]

Kuinka vanhaksi keskiajan ihminen eli?

Tarttuvista taudeista myös paljolti johtui se, että keskiajan ihmisen keskimääräinen elinikä jäi alhaiseksi. Sen arvellaan olleen noin 30 vuotta tai vähän yli. Luku ei kuitenkaan tarkoita sitä, että useimmat ihmiset olisivat kuolleet 30-vuotiaina. Harvat keskiajalla tiesivät tarkan ikänsä eikä lasten syntymää kirjattu muistiin, mutta lähinnä yhteiskunnan ylätasolta tunnetaan henkilöitä, jotka elivät 70, 80 tai jopa 90 vuotta. Alhaisen keskiarvon tekee suurelta osin ymmärrettäväksi tavattoman korkea lapsikuolleisuus. Lasten joukkoa karsivat erityisesti tarttuvat taudit, joita vastaan ei osattu suojautua, puutteellinen ravinto ja huonot hygieeniset olot. Niinpä perheiden lapsiluku pääsi harvemmin kohoamaan yli neljän. Vanhempia, etenkin miehiä taas vei ennenaikaiseen hautaan ajan väkivaltaisuus. Myös moni nainen menehtyi lapsivuoteeseen parhaassa iässään. Keskiaikaiset perheet olivat siis suhteellisen pieniä, jos mukaan ei lasketa palvelusväkeä. Lisäksi on huomattava, että ällistyttävän moni keskiajalla jäi naimattomaksi. On arvioitu, että yleensä vain vajaa 40 % aikuisväestöstä meni naimisiin. Ensisijaisena syynä tähän olivat taloudelliset vaikeudet, jotka estivät perheen perustamisen. Siihen olivat yleensä paremmat mahdollisuudet maaseudulla kuin kaupungeissa.

Olivatko keskiajan ihmiset maalaisia?

Valtaosa keskiajan ihmisistä, yli 90% eli maaseudun kylissä ja siten hyvin agraarisissa oloissa. Kaupunkeja esiintyi harvakseen ja ne olivat yleensä ihmismäärältään vähäisiä, joskin niiden kaupallinen ja kulttuurinen merkitys oli huomattava. Turku parine tuhansine asukkaineen kuului tavanomaiseen suuruusluokkaan. [linkki: Kari Uotilan kirjoitus?] Vain Italiasta Pohjois-Ranskaan ulottuvalta vyöhykkeeltä löytyi joukko kookkaampia kaupunkeja. Pariisi oli niistä ehdottomasti suurin. Sen ahtaissa asunnoissa ja kapeilla kujilla liikkui 1300-luvun alussa - ennen mustaa surmaa - liki 200 000 asukasta eli väen määrä oli suunnilleen sama kuin nykyisessä Turussa. Pariisi oli keskiajan mitoissa todellinen suurkaupunki, sillä toiseksi suurin, Napoli oli melkein puolta pienempi ja Lontoo ylsi vain vajaaseen kolmannekseen pariisilaisten määrästä. Kaupunkien merkitys oli vähäisin ja elämänmuoto siten agraarisin kulttuuripiirin reuna-alueilla, Pohjois- ja Itä-Euroopassa.

Tehtävä: 1) Arvioi oheiseen graafiseen kuvaajaan nojautuen, kuinka paljon Euroopassa olisi ollut asukkaita keskiajan lopussa v. 1500, jos väestökehitys olisi vuoden 1300 jälkeen jatkunut edeltävien aikojen tapaan eikä mustaa surmaa olisi esiintynyt. 2) Arvioi samoin ehdoin ja perustein, kuinka suuri Euroopan väkiluku olisi tänään.

Matti Männikkö
TY