Juhani Rinne, "Pyhä Henrik. Piispa ja marttyyri" (1932).
Martti Haavio, "Piispa Henrik ja Lalli" (1948).
Seppo Suvanto, "Ensimmäinen ristiretki - tarua vai totta?" - Muinaisrunot ja todellisuus. Historian aitta 20 (1987).
Mauno Jokipii,"Ruotsin ja Länsi-Suomen lähetyspyhimysten muistoja". Suomen Museo 1989.
Englantilaissyntyinen piispa Henrik, joka kärsi marttyyrikuoleman köyliöläisen talonpojan Lallin kirveen iskusta, on Turun tuomiokirkon, Turun hiippakunnan ja koko Suomen suojelupyhimys. Hänestä kertoo sekä laaja liturginen kirjallisuus että kansanperinne.
Piispa Henrik
Hänet mainitaan myöhäiskeskiajalla laaditussa Turun piispojen luettelossa ja
tähän perustuvassa Paavali Juustenin piispainkronikassa (n. 1565). Hän oli
syntyisin Isosta Britanniasta eli Englannista.
Juusten kirjoitti, että Henrik oli neljäs Uppsalan piispa ja hän tuli Pyhän Eerikin
kanssa Suomeen käännyttämään suomalaiset pois pakanuudesta. Mutta vuosi tämän
jälkeen, hän kärsi marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui Herran vuonna 1150.
Lalli-nimisestä miehestä ei ole historiallista faktaa. Juustenin kirjoituksessa (tehty 1300-luvulla), jossa kuvataan Henrikin ristiretkeä, kerrotaan murhamiehestä, joka tappoi Henrikin.
Suomenkielinen "Piispa Henrikin surmavirsi", jonka alkumuoto saattaa olla peräisin jo 1200-luvulta. Kertoo, kuinka piispa ajaa reellä Lallin taloon, vaatii emännältä kestitystä, mutta antaa siitä maksun.
"Ota kyrsä uunin päältä,
heitä penninki sijahan!"
Mutta isännän palattua "Kerttu kelvoton emäntä" valehtelee:
"Kävi tässä ruokaruotsi,
ruokaruotsi, raanisaksa:
otti kyrsän uunin päältä,
kiven vyörytti sijahan."
Silloin vihastunut Lalli hiihtää piispa Henrikin perään ja surmaa hänet Köyliön järven jäällä.
Perimätiedon mukaan Lalli pakeni surmätyönsä jälkeen takamaahan, mutta
hiiret tai rotat seurasivat häntä ja ajoivat hänet lopulta Kiukaisten ja
Harjavallan rajalla olevaan Hiirijärveen, jonne hän hukkui.
