1400- luvun loppupuoli oli maalle raskasta aikaa. " Juutin sodat " olivat hävittäneet rannikoita. Novgorodilaiset, myöhemmin Moskovan suuriruhtinas Iivana III:n joukot ryöstivät ja hävittivät Karjalaa, Savoa ja Hämettä jo parinkymmenen vuoden ajan. Yli 7000 asukasta laskettiin tapetun näissä maakunnissa. Maa oli sotien runtelema.

                                             "Autiona oli Karjala, Savo ja Hämettä puoli,
                                                niissä ei kuulunut ihmissanaa,
                                                ei ollut koiraa ei lehmää kanaa."

Näinä vaikeina aikoina tuli eräänä myöhäiskevään päivänä Taivassalon pappilaan Hylkilän kylässä asuva vanha aviopari. Syötävä oli lopussa, vanhuus vaivana. Edellisenä vuonna oli ollut kato. Talvi oli ollut miesmuistiin ankarin. Suuri nälkä vallitsi maassa. Tilanne näytti heidän osaltaan toivottomalta. Heillä oli herra Niilolle, kirkkoherralle asiaa. He omistivat Vehaksen saaressa veronalaista maata neljä tangonalaa ja he tiesivät pappinsa olevan varakkaan miehen. He antoivat itsensä elatukseen ja syytingille vanhuutensa ajaksi herra Niilolle, joka sitten elättikin ja puki heidät heidän kuolinpäiväänsä saakka. Tästä syytingistä he luovuttivat hänelle Vehaksessa omistamansa maan, sillä he olivat lapsetonta väkeä.