Naisten pukeutumisesta

Jalkineista

Miesten pukeutumisesta

Kampauksista ja päähineistä

Sotilaiden pukeutumisesta

Päällyspuku surcot oli useimmiten hihaton, liivihamemainen ja sen kädentiet olivat alkujaan pienet. 1200-luvulla nappien tultua käyttöön surcotten sivusaumat jätettiin ompelematta ja napitettiin osittain tai kokonaan. Kun surcotteen kuuluivat hihat, ne olivat usein väljät .

Mikäli moninkertaisten pukujen lisäksi tarvittiin vielä päällysvaatteita, ne olivat pitkiä tai lyhyitä viittoja. Koristeena niissä    saattoi olla  turkisvuoraus ja huppu.

Jalkineista

Ylhäisten henkilöiden jalkineina olivat jalokivillä ja koristeompeleilla kirjotut, hieman suipponevat korottomat kengät. Tossumaisten ja pehmeiden kenkien alla käytettiin ulkona paksuja ja suippokärkisiä puupohjia.

Miesten pukeutumisesta

Maalaismiehet käyttivät työskennellessään pellavapaitaa. Varakkaimmat käyttivät sitä aluspaitana. Sen päällä oli pitkähihainen mekkopuku. Hihat olivat ylhäältä väljät ja alhaalta napitetut. Surcot ilmestyi myös miesten asuun. Ratsain liikkuvilla siinä oli helmahalkiot edessä ja takana. Surcot ulottui nilkkoihin tai polviin. Pääntie oli suurempi kuin alempien vaatekappaleiden. Halkion reunat käännettiin ylös.

Kampauksista ja päähineistä

Kuningattarien ja nuorten neitojen hiukset saivat pudota vapaasti hartioille. Niitä sitoi nauha, vanne tai ns. neitsytkruunu. Yleensä naisten hiuksia pidettiin viettelevinä, vaaleita ja hennalla käsiteltyjä jopa helvetin liekkeihin verrattavina.

Sotilaiden pukeutumisesta

Sotilaiden käyttämä rengaspanssari sai   levysuojuksia. Sen päälle puettiin surcot ja usein hupullinen viitta. Rengaspanssarisen hupun päällä oli kypärä. Panssariasu alkoi olla niin raskas, että vain ratsumiehet pystyivät sitä käyttämään.