YHTENÄISYYS oli kuvaava sana puhuttaessa keskiajan koulukulttuurista. Sen ylläpitäjänä ja kehittäjänä toimi hengellinen sääty. Latina toimi ylikansallisena kielenä niin tieteen kuin uskonnonkin piirissä.

Turun katedraali- eli tuomiokirkkokoulu oli keskiajan ensimmäinen ja tärkein koulu Suomessa. Siitä on mainintoja 1300-luvun lähteissä, mutta se lienee toiminut jo aikaisemminkin.

Pappien kouluttaminen oli kirkon tuolloisten periaatteiden mukaan piispan tehtävä. Tämä määräys velvoitti myös Suomen kirkon johtoa. On todennäköistä, että vuonna 1276 opetustoiminta järjestettiin säännölliseksi koulutoiminnaksi.

Opetuksesta vastasi 1300- luvulla Turun tuomiokapitulin alainen pappismies, joka samalla vastasi kaupunkiseurakunnan toiminnasta. 1400-luvulla koulumestari vapautettiin seurakuntatyöstä ja hän sai omistautua kokonaan opetustyöhön. Tällöin häntä alettiin kutsua koulun rehtoriksi.

OPETUSSUUNNITELMA juontui antiikista. Opetuksen keskuksena oli seitsemän tiedonalaa, jotka oli ryhmitelty kahdeksi toisiaan seuraavaksi kurssiksi. Ensimmäistä kurssia kutsuttiin triviumiksi, jota seurasi qvadrium. Qvadrium tason opintoja pystyi opiskelemaan vain suuremmissa kouluissa. Turussa opiskeltiin pääsääntöisesti trivium-kursseja.

Triviumin opetusaineet olivat kielioppi eli grammatiikka, puhetaito eli retoriikka ja väittelytaito eli dialektiikka. Opiskelu aloitettiin grammatiikalla. Dialektiikka oli opetuksen ylin, huipentava aste. Retoriikka jäi katedraalikoulussa asemaltaa syrjäiseksi.

Kova kuri kuului opetukseen. Päivät olivat pitkiä ja ruumiillinen kuritus mahdollista. Opiskelumetodina oli jäljentäminen ja ulkoaopiskelu. Opetuksen havainnollistaminen ja itsenäiseenajatteluun rohkaiseminen oli vierasta.

Opetuksen mekaanisuus selittyy osittain kirjojen ja muun opetusmateriaalin puutteesta. Perustavin syy lienee ollut opetusprosessia ohjanneessa ajattelussa. Koulussa opetettu teksti ymmärrettiin perusteiltaan jumalalliseksi. Näin ollen koulussa opeteltu teksti oli auktoratiivista ja se tuli osata ulkoa mahdollisimman hyvin, jotta osasi elää ja opettaa oikein. Tärkeintä ei ollut osaaminen vaan totteleminen.

Skolastinen filosofia vaikutti osaltaan keskiajan kasvatusajatteluun. Ajattelun avulla pyrittiin luomaan sopusointuinen kuva todellissudesta. Oikein käytettynä ajattelu saattoi johdattaa ihmistä kohti jumallista totuutta, koska järki ei voi päätyä ilmoitetusta uskosta poikkeaviin tuloksiin.

LOPUKSI

Katedraalikoulu oli kirkon ylläpitämä instituutio. Se myös palveli suurelta osin kirkon virkamiesten eli pappien koulutusta. Toisaalta sen heijastus oli huomattavasti laajempi, koska papit ja munkit toimivat kansan keskuudessa opettajina.