12-VUOTIAS TYTTÖ
Oli vuosi 1451. 12-vuotias Waltraud istui huoneessaan jakkaralla. Palvelija palmikoi hänen pitkiä oljenkeltaisia hiuksiaan Waltraud heilutteli jalkojaan kärsimättömänä ja huojutteli yläruumistaan. Palvelija vastasi nykäisemällä hieman tarpeettoman kovaa nauhoja kiertäessään. Messu alkaisi pian, kirkonkellot olivat moikuneet sitä jo pitkään. Kauppiastalojen ovet aukenivat siellä täällä harvakseltaan, ihmiset pujahtivat kaduille, tapasivat ystäviään ja kulkeutuivat kohti kirkkoa.
Pönäkkään talviturkkiin puettu Waltraud kiiruhti vanhempiensa perässä minkä taisi; nahkakengät luistivat jäätyneillä mukulakivillä. Waltraud piti Elsebyn kädestä kiinni jottei olisi kaatunut. Isä pysähtyi välillä keskustelemaan toisten karvahattuisten ja römäkkä-äänisten miesten kanssa, joiden vyöt kilisivät kultaa ja hopeaa ja paksut vatsat hytkyivät naurusta. Waltraud vilkuili miehiä arasti alta kulmiensa - oliko tuo isonenäinen hänen uusi sulhasensa...tai tuo; vähäpuheinen ja kamalan laiha. Elseby, häntä kolme vuotta vanhempi ja jo kihlattu, kiusoitteli Waltraudia: tämä kai kuolisikin vanhanapiikana, paras olisi mennä suosiolla luostariin vain!
Waltraud muisti vielä turhankin hyvin sen kamalan riidan, mikä oli seurannut siitä, kun kävi ilmi että Wolf von Göttingen, lyypekkiläinen muka-aatelinen, joka hänet oli melkein jo kihlannut, olikin paljastunut huijariksi. Isä oli hurjistunut ja heittänyt Wolfin puhemiehineen siltä istumalta ulos ja vielä pöydän perään sanojensa vahvistukseksi.
Kirkon portailla Klaus Trapp, kauppias ja leskimies, kumartui Waltraudin puoleen ja taputti tätä lempeästi olalle. Siitä Waltraud ymmärsi; siksi siis Klaus oli istunut iltaa isän kanssa, siitä siis lasin kilistelyt ja veljelliset olalletaputukset! Waltraud ei pystynyt salaamaan iloaan vaan kuiskasi ystävälleen Valborg Trappille: "Tiedätkö, Valborg, kohta me saamme leikkiä ihan niin paljon kuin ikinä jaksamme, sillä minusta tulee sinun isäsi vaimo!"
LINKKEJÄ
Lapset keskiajan maailmassa
